Aprikka -tarina on täällä taas! Antoisia lukuhetkiä!

Niin, keitäs meitä sitten oli matkassa?

No, isoimpana ja vahvimpana tietysti minä, Miko. Joskus olisin ollut komeinkin mutta karkailevat ohimot ovat päättäneet asian olevan toisin. Ikääkin oli reissun aikana 42 vuotta, joten pinnallisuus on jo alkanut miehestä varisemaan. Ammatti on vaihtunut pariinkin kertaan, autoinsinöörinä aloitin ja sairaanhoitajaksi päädyin. Mutta Malawissa olin vielä palomies-ensihoitaja, vaikka reissun aikana roolini olikin toimia kodin hengettärenä ja lastenvahtina. Vaaka-ihmisenä uskon, että kaikessa vallitsee jonkinlainen tasapaino.

Toiseksi isoimpana, ja ehdottomasti kauneimpana on vaimoni Heli, koko matkan aiheuttaja ja syy. Heli on pitkän linjan päivystystyöntekijä, terveydenhoitaja, joka lopulta halusi opiskella vielä kätilöksi. Se onnistui aikuisopiskelijana, kuten myös Malawissa tehdyt työharjoittelut, jonka vuoksi sinne perheenä sitten lähdimme. Heli on horoskoopilta kaksonen… ja vaikka en niihin uskokaan, niin kyllä niissä jotain perää saattaa olla.

Kolmantena jäsenenä on Noel, reissun aikana viisivuotias pikku-Miko. Noel on varustettu pohjattomalla uteliaisuudella ja kysymysten määrällä, ja omaa ainakin jonkinlaisen tavan ajatella asioita, usein yllättävänkin järkevästi. Ahkera apulainen myös, erityisesti tavaroiden järjestelyssä, ehkä pedanttinenkin joskus. Noel kiukuttelee harvemmin, mutta osaa tehdä sen todella ärsyttävästi, esimerkiksi vaatteiden värin suhteen. Noel on myös reipas liikkumaan eikä pitkätkään kävely- tai pyörämatkat tuota ongelmia.

Viimeisimpänä, ja vähäisimpänä, Niila kolme vee. Täysin eri maata kuin veljensä, tullut kai äitiinsä. Niila on villi ja vapaa, varmaan jotain kuopussyndroomaa koska sana ei meinaa mennä tälle kaverille aina perille asti, mutta toisaalta osaa olla niin herttainen, että hellan lettas! Niila on myös supersankari, jediritari, black panther ja mitä niitä nyt on. Niila pystyy myös kävelemään pitkiä matkoja, mutta on ovelampi ja yleensä selviää isän olkapäillä kävelemättä itse lainkaan.

Ja Niila ei ole enää tänä päivänä kuopus… pikkusisko Neelia (neppari) syntyi vuosi tämän reissun jälkeen!

Reissussa ei ollut myöskään mukana teini-ikäiset Emil ja Lotte, joiden mielestä ötökät ja taudit eivät olleet sillä hetkellä kiinnostavin asia maailmassa. Koulunkäynti ja kaverit sen sijaan olivat, joten heillä oli helppo jäädä äitinsä kanssa seuraamaan meidän matkaa somen kautta.

No niinpä, sen kun tietäs!

Mutta meidän Malawin matka sai alkunsa Helistä. Heli oli nuorena terveydenhoitajaoppilaana ollut Ugandassa 4 kuukautta vaihdossa. Aikaa siitä on ehtinyt kulua liki 14 vuotta, mutta se jätti Heliin lähtemättömät positiiviset jälkensä (tarkoitan kuvaannollisesti, en diagnooseja). Jonkinlainen kaipuu Afrikkaan oli olemassa. Kun sitten yllättäen aikuisiän kätilöopinnoissa ilmeni, että myös aikuisopinnoissa on mahdollista lähteä vaihtoon, sytytyslanka syttyi. Hän oli jutellut opiskelutoveri Annan kanssa, joka halusi nyt toteuttaa vaihdon, joka oli edellisissä opinnoissa mennyt häneltä sivu suun. Heli mainitsi keskustelustaan Annan kanssa puolihuolimattomasti kotona, mutta ei ehkä silloin vielä tiennyt, että meidänkin sytytyslankamme oli jo syttynyt.

Itse olin tuolloin työelämässä myös irtioton tarpeessa, joten innostuin asiasta siltä istumalta. Heli tekisi vaihdossa työharjoitteluita, joita muutenkin tekisi Suomessa eli olisi omasta työstään päivystyksessä pois joka tapauksessa. Pojat ovat päiväkodissa, joten heidät pystyy sieltä irrottamaan helpommin kuin koulusta. Minä saisin ehkä kolme kuukautta vapaaksi lomilla ja virkavapaalla. Hitto, miksi ei kokeiltaisi!?

Vaihtoon voisi mennä melkein ympäri maailmaa, mutta Afrikka tuntui heti vaihtoehdolta numero yksi. Siellä on lämmintä, tarpeeksi kontrastia länsimaiseen hienostoelämään, ainutlaatuisia työkokemuksia, jännitystä, norsuja, banaaneja… Mitä muuta voisi toivoa? No, tietysti siellä on ötököitä, ripulia ja köyhyyttä, vaikka muille jakaa mutta pysytään nyt niissä “hyvissä” asioissa. Lisäksi Helin kokemukset Ugandasta olivat niin lämpimiä, että ne lisäsivät Afrikan vakuuttavuutta.

Nyt jälkeenpäin, Heli itsekin totesi, että Uganda oli täysin eri maa kuin Malawi, mikä on tietysti aika luonnollista. Onhan Bulgariakin täysin eri maa kuin Ranska, vaikka samalla mantereella onkin. Voi myös olla, että 20-vuotiaan tytön kokemukset, varsinkin 14 vuotta vanhoina muistoina, tulisi jättää omaan arvoonsa. Mutta niin tai näin, Afrikassa oli kaksi maata, joissa kätilövaihto oli mahdollista tehdä Metropolian kautta: Malawi ja Sambia. Meidän matkamme suuntautui lopulta Malawiin, lämpimään Afrikan sydämeen.

Päätöksenteko

Tutkimme ja pähkäilimme mahdollisuuksiamme aikamme, ja päätimme loppuvuodesta 2017, että kokeilemme onneamme.

Vaihtoonhan voi omatoimisesti lähteä mihin ja milloin vain, kunhan itse pystyy sopimaan asioista koulujen kanssa ja rahoittaa itse koko matkansa. Se olisi melkoinen show eikä meistä siihen olisi ollut. Niinpä Heli laittoi hakupaperit Metropoliaan, jolla on valmiit sopimukset tiettyihin kouluihin, ja mikäli tulee valituksi, niin jonkinlaista rahoitustakin on mahdollista saada. Kohde oli Lilongwe, Malawi ja koulu olisi Kamuzu College of Nursing. Vastaus tulisi tammi-, helmikuun vaihteessa 2018, joten sovimme Helin kanssa, että ennen kun vastaus tulee, tehtäisiin vain karkeita selvittelyjä lomien, lentojen ja muiden asioiden suhteen.

Vastaus meni lopulta pitkälle helmikuun puolelle ja Heli oli kerennyt jo lyödä pyyhkeenkin kerran kehään. Hän ei ainoastaan epäillyt, että tulisi valituksi vaan alkoi epäilemään koko reissua lasten kanssa mahdottomaksi. Laittoi tietämättäni koordinaattorille viestinkin, että ”ei kiitos, ei enää halutakaan lähteä”. Hemmetti niitä keräilijöitä, minä olin jo opiskellut Malawin historiat, elinkeinot, nähtävyydet ja olin jo salaa matkalla Malawiin. En pelkästään pitkän ja lämpimän loman vuoksi vaan halusin konkreettista perspektiiviä länsimaisen hyvinvointivaltion iltapäivälehtien lööppeihin.

Helin leuka loksahti kuitenkin vienon hymyn kanssa auki, kun hän sai viestiinsä vastauksen, että hänet on nyt valittu Malawiin Annan kanssa, joten minun opiskeluni eivät menneet hukkaan.
Siitä alkoi monenlaiset selvittelyt: lomat, lennot, poikien päiväkoti, viisumit, mahdollinen vuokralainen asuntoomme, puhelin- ja nettiliittymät, vakuutukset, asuminen Lilongwessa perheenä, rokotukset, lääkitykset, valuutta-asiat, varustelistat, hankinnat jne. Lähtö olisi elokuun lopussa 2018, joten aikaa oli juuri tasan puoli vuotta. Puoli vuotta on pitkä aika mutta se meni jälkeenpäin yllättävän nopeasti.

Lomat, poikien päiväkoti ja lennot järjestyivät kohtuullisen helposti. Päiväkotiin liittyi sellainen byrokraattinen sääntö, että paikkaa ei menetä, jos poissaolo kestää yli 4 kuukautta. Lyhyemmällä ajalla lapsi pitäisi irtisanoa päivähoidosta ja hakea sitten paikkaa uudestaan. Emme missään nimessä halunneet irtisanoa päiväkotipaikkoja, joten poikien täytyi aloittaa kesäloma jo juhannuksesta, jotta 4 kuukauden poissaolo täyttyisi. Se vaikutti ja vaikeutti meidän vuorotyöläisten työjärjestelyitä melkoisesti, erityisesti koska minun lomani olivat nyt kesältä siirtyneet kokonaan Malawin reissun ajalle. Kesä oli säältä uskomattoman hieno mutta hyvin työntäyteinen ja raskas.

Lennot ja viisumit

Lennot otettiin ehkä hieman hätäisesti pelkästään hinnan perusteella (750 € per nenä). Matka-ajaksi muodostui 102 päivää, ja siitä syystä jouduimme viisumien ja oleskelulupien kanssa ongelmiin myöhemmin, mutta emme osanneet sitä ostohetkellä aavistaa. Olin kysynyt viisumeista keväällä Suomen kunniakonsulilta ja Lontoosta Malawin suurlähetystöstä, koska se oli Suomen lähin lähetystö. Olin mielestäni kysymyksissäni tarkka mutta vastaukset eivät juuri auttaneet. Suomen kunniakonsulilta tuli nopeat vastaukset ja ne olisivat auttaneet hyvin tavallista turistia, mutta meitä ei niinkään. Lontoosta joutui kysymään asioita moneen kertaan ja kun sieltä lopulta tuli vastaus, siitä ei ollut juuri hyötyä. Myöskään internetistä ei ollut apua tai tieto oli ristiriitaista. Olimme lopulta käsityksessä, että 6 kk viisumi (120 $ per nenä) riittää mutta lentokentällä Lilongwessa saisimme tarkemmat tiedot, ja luotimme siihen. Ja sieltä se piti ostaakin, koska sähköistä e-viisumia ei tuolloin ollut vielä saatavilla.

Rokotukset ja lääkkeet

Rokotuksissa selvisimme melko vähällä. Kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset olivat kaikilla voimassa, joten pojat piti rokottaa ainoastaan A- ja B-hepatiittia vastaan, meillä ne olivat jo työn puolesta valmiina. Keltakuumerokotus vaaditaan Malawiin vain, jos saapuu keltakuumealueelta, mutta Malawi itse ei ole keltakuumealuetta. Jätimme sen rokottamatta, koska tarkoituksena ei ollut liikkua Malawin rajojen ulkopuolelle, jo pelkästään viisumien vuoksi, sillä neljän henkilön viisumit koituvat melko kalliiksi edestakaisilla rajanylityksillä!

Lisäksi rokotus olisi ollut melkein 400 €:n lisäpanostus, sillä lääkeyhtiöt osaavat hommansa.

Malawiin suositellaan myös lavantauti-, salmonella- ja kolerarokotukset erityisesti, mikäli vierailee pakolaisleireissä tai vastaavissa isoissa keskittymissä, mutta niitä ei suositella vain varmuuden vuoksi otettaviksi. Jätimme ne ottamatta. Ymmärtääkseni Anna otti myös ne, eikä hän tainnut ripuloida niin paljon kuin me mutta jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä kaikkien rokotteiden tarpeellisuudesta.

Influenssarokotuksia emme katsoneet myöskään tarpeellisiksi, mutta malaria oli otettava huomioon. Malawi on suuren riskin malaria-aluetta, ja estolääkitys on vahvasti suositeltu. Me valitsimme Lariamin, jonka sivuvaikutuksista liikkuu paljon erilaisia kertomuksia, kuten painajaisia ja ties mitä. Meille ei sivuvaikutuksia tullut, tai ei niitä sitten havaittu. Lariam otetaan kerran viikossa, joten muksujakin ajatellen koimme sen mukavammaksi kuin joka päivä otettavat muut lääkkeet kuten Malarone (nykyään taitaa olla myös muita vaihtoehtoja).

Malarioita on montaa lajia, ja tappavan siitä tekee tavallisesti olosuhteet, ei itse tauti. Lisäksi meidän matkamme sijoittuu kuivalle kaudelle, jolloin tautia levittäviä hyttysiä on selvästi vähemmän, joten vakavaan malariaan sairastuminen on hyvin epätodennäköistä, joskaan sitä ei kannata vähätellä. Heli oli sairastunut malariaan 14 vuotta sitten Ugandassa, jolloin oli viikon täysin pois pelistä eikä suosittele sitä kenellekään. Sadekaudella malariatartunnat moninkertaistuvat ja siitä tulee hengenvaarallinen ongelma erityisesti heikkokuntoisille paikallisille. Nykyään malariaa kuitenkin osataan hoitaa malaria-alueilla melko kiitettävästi, kunhan se diagnosoidaan ajoissa.

Olimme varautuneet myös muutamilla vatsatauteihin sopivilla antibiooteilla sekä tietysti perinteisillä särkylääkkeillä, niin aikuisille kuin lapsille. Muita lääkityksiä ei ollut.

Taloudenpito ja asuminen

Heli oli opintovapaalla ja sai aikuisopintorahaa syksyn ajalta. Lisäksi hän sai noin 200 € Metropolialta avustusta kuukautta kohti. Minä puolestani olin kaksi kuukautta lomalla, syys- ja lokakuun, joten sain luonnollisesti palkkaa siltä ajalta. Marraskuulle sain palkatonta virkavapaata. Malawi on luonnollisesti edullinen maa, ja olisimme Visa-korttien avulla selvinneet varmaan koko kolme kuukautta, mutta koti-Suomeen jäävä vuokra-asunto hieman huoletti. Saimme siihen kuitenkin viime hetken helpotuksen, kun löysimme siihen aivan mahtavan vuokralaisen, joka piti asunnostamme hyvää huolta ja osallistui tietysti vuokranmaksuun.

Lilongwen koulun campuksella olisi huone varattu opiskelijoille mutta se ei sovellu perheelle, joten meidän piti järjestää asuminen ainakin aluksi omatoimisesti. Varasimme Suomesta käsin ensimmäiseksi kolmeksi päiväksi hotellin ja siihen päälle kahdeksi viikoksi AirBnb:n kautta huoneiston. Ajattelimme, että sen kahden viikon aikana selvitämme missä asumme lopun ajan. Turha varata ja ainakin maksaa etukäteen Suomesta sen pidemmälle ajalle mitään. Selviäisimme kyllä. Ainakin jotenkin. Ehkä. Toivottavasti.

Varustautuminen

Malawi on Afrikassa ja siellähän on oletusarvoisesti lämmin. Se on kuitenkin maa, jossa on korkeuseroa miltei 0:sta yli 3000 metriin, ja sää voi ajoittain olla jopa viileää, erityisesti öiseen aikaan. Lilongwe sijaitsi noin 1000 metrin korkeudella ja sääsivustojen mukaan siellä näytti kylmimmillään olevan 15 astetta, joten ihan hirveästi emme ajatelleet lämpimiä vaatteita.

Mukaan valikoitui x-määrä seuraavia, ja vain seuraavia vaatteita:

• T-paitoja
• Reisitaskullisia shortseja
• Kevyet mutta kestävät kävelykengät + lipsuttimia
• Pitkät verkkarit ja/tai Helille mekkoja
• Pitkähihainen kevyt paita iltoja varten
• Pojille yöksi jumpsuitit
• Alusasuja, tai siis ihan vaan kalsareita

Oli mulla yksi paksu huppari, mutta se oli päälläni vain lennoilla. Pojilla oli hupparit myös mutta Noel hukkasi omansa ennen perille pääsyä (aikuisilla ei ollut tässä asiassa osuutta!). Melko vähillä vaatteilla lähdettiin ja hyvin pärjättiin, varsinkin kun meille sattui hyvät pesumahdollisuudet koko ajalle. Vaaleat vaatteet kannattaa unohtaa, koska hiekkapölyä on niin paljon, että enemmin tai myöhemmin värjää vaatteet. Ainakin viikareiden vaatteet! Tai tietysti jos matkailee Madonnan luxus-hotelleissa eikä kävele yhtään, niin sitten voi ottaa vaaleampaakin vaatetta. (Madonna on adoptoinut kaiketi jo kolme lasta nimenomaan Malawista!)

Kaikki tarvittavat mahtui helposti kahteen rinkkaan ja yhteen reppuun. Vaatteiden lisäksi matkassa oli:

• Muutama matkapyyhe
• Muutama matkatyyny
• Pojille mahtavat flanelliset lakanamakuupussit
• Helille silkkinen lakanamakuupussi
• Yksi lämpöisempi kesämakuupussi varmuuden vuoksi
• Pikkuriikkiset retro-elektroniikkapelit ajankuluksi
• Tietysti Miina ja Manu -kirjoja

Matkalla pitää myös aina olla mukana miljoonasäkki siltä varalta, että jotain tapahtuu:

• Muutama fikkari
• Linkkuveitsiä ja lusikkahaarukoita
• Kestävää narua
• Teippiä
• Remmejä
• Pieniä vedenkestäviä säkkejä
• Kovaan ääneen perustuva varashälytin
• Pattereita
• Tarvittavat laturit puhelimille ja kannettavalle kaiuttimelle
• Tärkein meinasi listasta unohtua eli riippukeinu

Niin, ja tietysti meillä oli, päivystys- ja ensihoitohenkilöitä kun olemme, asiaankuuluvat ensiapuvälineet, ihan tippasettejä ja jopa tikkausvälineitä mukaan lukien. Meillä oli tuohon aikaan molemmilla Helin kanssa jo yli 10 vuoden kokemus ensihoidosta ja päivystystyöstä, ja olemme olleet monessa mukana. Osasimme siten varautua kattavasti ja tiesimme jo lähtiessä, että meillä on hyvä valmius hoitaa moniakin matkalla sattuvia haavereita.

Emme lähteneet ylimielisinä vaan ennemminkin itsevarmoina osaamisemme suhteen, mikä osaltaan helpotti päätöstä lähteä niinkin pienten lasten kanssa tällaiseen seikkailuun. Malawissa korostuu se, että vaikka pääkaupungista saattaakin löytyä klinikoita ja sairaaloita, tilanne muuttuu radikaalisti 50 kilometriä kauempana, jossa ei välttämättä ole edes puhelinverkkoa tarjolla.

Tutustuttuamme internetin ihmeelliseen maailmaan ja aikaisempiin vaihtoraportteihin, päädyimme hyvin nopeasti siihen käsitykseen, että Malawi sopisi meille hyvin. Malawi sijaitsee sisämaassa itäisessä Etelä-Afrikassa, reilusti päiväntasaajan eteläpuolella. Rajanaapureina ovat pohjoisessa Tansania, lännessä Sambia ja idässä/etelässä Mosambik.

Idässä Malawi rajautuu melkein 600 kilometriä pitkään (Helsingistä Ouluun!), Afrikan kolmanneksi suureen järveen, Malawijärveen. Malawijärven eteläosassa oleva kansallispuisto on valittu Unescon maailmanperintökohteeksi luonnon kauneuden vuoksi, mutta erityisesti Malawijärvessä uivien yli tuhannen kalalajin vuoksi. Näistä lajeista yli viittäsataa ei tavata muualla kuin Malawijärvessä, jos akvaarioita ei oteta laskuihin. Suuri osa akvaariokaloista onkin alkujaan peräisin juuri Malawijärvestä.

Toinen Unescon maailmanperintökohde, Chongonin kivikautiset kalliomaalaukset kertovat Malawin ikiaikaisesta historiasta. Malawissa on siis kaksi Unescon maailmanperintökohdetta, kun Suomessa niitä on peräti seitsemän.

Tiesittekös sitä muuten? Minä en, mutta internetin ihmeellisestä maailmasta löytää kaikenlaista.

Malawissa on noin 18 miljoonaa ihmistä mutta tarkkaa lukua ei ole kai edes mahdollista selvittää. Malawin lapsikuolleisuus on maailman suurinta mutta silti väestön odotetaan yli tuplaantuvan 2050 mennessä. Ajoittainen nälänhätä ja vakavat sairaudet kuten malaria ja HIV ovat kovin yleinen riesa.

Malawin rahayksikkö on Malawin kwacha ja vuonna 2018 yhdellä eurolla sai noin 850 kwachaa. Opimme ajattelemaan hintoja nyrkkisäännöllä, jonka mukaan 1000 kwachaa vastaa noin 1,2 euroa. Matkaoppaiden mukaan myös USAn dollari olisi kelpo valuutta, mutta se osoittautui kyllä vanhaksi tiedoksi. Kwachoja oli nostettavissa automaateista ja paikalliset hyväksyivät ne mieluummin kuin dollarit, joita heillä oli vaikea vaihtaa paikalliseksi valuutaksi nykyään. Lisäksi Malawissa on kahdet hinnat melkein kaikissa kuitittomissa ostoksissa… yhdet hinnat paikallisille ja toiset valkoihoisille. Toisaalta se oli ihan ymmärrettävää mutta toisaalta vähän jotenkin ärsyttävää. Mutta niin maailma toimii.

Malawi on ollut aina maailman köyhimpiä maita, bruttokansantuotteella laskettuna usein myös köyhin. Maalta puuttuu monille Afrikan maille tyypilliset timantti- ja metalliesiintymät, ja talous on oikeastaan vain maanviljelyn varassa. Tärkeimpinä viljeltävinä ovat tupakka, sokeriruoko ja tee. Väestön omaan käyttöön viljellään paljon maissia, perunaa, maapähkinöitä ja maniokkia.

Noin miljoonan asukkaan kaupunkeja on kaksi, pääkaupunki Lilongwe ja entinen pääkaupunki Blantyre, mutta yli 80 % malawilaisista asuu maaseudulla ja he jakautuvat yli 20 eri heimoon.

Kieliä on kymmeniä, joista yleisin on chichewa, jota puhuu yli puolet väestöstä. Virallisena kielenä on englanti, jota ilman on vaikea selviytyä kouluista ja saada työpaikkoja ainakin kaupungeista. Malawi on Englannin vanha siirtomaa, ja sieltä johtuvat monet perinteet ja käytännöt edelleen, vaikka maa on itsenäistynyt tasavallaksi jo 1964.

Valtauskontona Malawissa on kristinusko, ja jonkun lähteen mukaan yli 80% tunnustaisi erisorttisia kristinuskon muotoja. Tosin Malawissa uskotaan myös moniin vanhoihin uskomuksiin ja magioihin.

Korruptiota ja kehityksen esteitä on paljon mutta muuten maa on yksi Afrikan rauhallisimmista ja turvallisimmista maista. Malawi tunnetaan sloganista “The Warm Heart of Africa”. Mutta tarkoittaako se ihmisiä vai säätä?

Sitä me ajattelimme lähteä selvittelemään.