3.1 Valmistelut

LOMAT, LENNOT ja LUVAT

Lomat, poikien päiväkoti ja lennot järjestyivät kohtuullisen helposti. Päiväkotipaikkaa ei menetä, jos poissaolo on yli 4 kuukautta, joten pojat olivat juhannuksesta asti kotona. Se vaikutti ja vaikeutti meidän vuorotyöläisten työjärjestelyitä melkoisesti, erityisesti koska mun lomat olivat nyt kesältä siirtyneet Malawin reissun ajalle. Kesä oli säältä uskomattoman hieno mutta hyvin työntäyteinen ja raskas. Lennot otettiin ehkä hieman hätäisesti pelkästään hinnan perusteella (750€ per nenä). Matka-ajaksi muodostui 102 päivää, ja siitä syystä jouduimme viisumien ja oleskelulupien kanssa ongelmiin myöhemmin, mutta emme osanneet sitä ostohetkellä aavistaa. Viisumeista kysyin keväällä Suomen kunniakonsulilta ja Lontoosta Malawin suurlähetystöstä, koska se oli Suomen lähin lähetystö. Olin mielestäni kysymyksissäni tarkka mutta vastaukset eivät juuri auttaneet. Suomen kunniakonsulilta tuli nopeat vastaukset ja ne olisivat auttaneet hyvin tavallista turistia, meitä ei niinkään. Lontoosta joutui kysymään asioita moneen kertaan ja kun sieltä lopulta tuli vastaus, siitä ei ollut juuri hyötyä. Myöskään internetistä ei juurikaan ollut apua tai tieto oli ristiriitaista. Olimme lopulta käsityksessä, että 6kk (120$ per nenä) viisumi riittää mutta lentokentällä Lilongwessa saisimme tarkemmat tiedot, ja luotimme siihen. 

ROKOTUKSET ja LÄÄKITYKSET

Rokotuksissa selvisimme melko vähällä. Kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset olivat kaikilla voimassa, joten pojat piti rokottaa ainoastaan A- ja B-hepatiittia vastaan, meillä ne olivat jo työn puolesta valmiina. Keltakuumerokotus vaaditaan Malawiin vain, jos saapuu keltakuumealueelta, mutta Malawi itse ei ole keltakuumealuetta. Jätimme sen rokottamatta, koska tarkoituksena ei ollut liikkua Malawin rajojen ulkopuolelle, jo pelkästään viisumien vuoksi; neljän henkilön viisumit koituu melko kalliiksi edestakaisilla rajanylityksillä! Lisäksi rokotus olisi ollut melkein 400€:n lisäpanostus, lääkeyhtiöt osaavat hommansa. Malawiin suositellaan myös lavantauti-, salmonella- ja kolerarokotukset erityisesti mikäli vierailee pakolaisleireissä tai vastaavissa isoissa keskittymissä, mutta niitä ei suositella vain varmuuden vuoksi otettaviksi. Jätimme ne ottamatta. Ymmärtääkseni Anna otti myös ne, eikä hän tainnut ripuloida niin paljon kuin me mutta jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä kaikkien rokotteiden tarpeellisuudesta.

Influenssarokotuksia emme ottaneet ja palaan tähänkin asiaan varmasti myöhemmin, on se sen verran polttava aihe iltapäivälehtien lööpeissä nykyään. Lisäksi Malawi on suuren riskin malaria-aluetta, joten estolääkitys on vahvasti suositeltu. Me valitsimme Lariamin, jonka sivuvaikutuksista liikkuu paljon erilaisia kertomuksia. Meille ei sivuvaikutuksia tullut, tai ei niitä sitten havaittu. Lariam otetaan kerran viikossa, joten muksujakin ajatellen koimme sen mukavammaksi kuin joka päivä otettavat muut lääkkeet kuten Malarone (nykyään taitaa olla myös muita vaihtoehtoja). Malarioita on montaa lajia, ja tappavan siitä tekee tavallisesti olosuhteet, ei itse tauti. Lisäksi meidän matka sijoittuu kuivalle kaudelle , jolloin tautia levittäviä hyttysiä on selvästi vähemmän, joten vakavaan malariaan sairastuminen on hyvin epätodennäköistä, joskaan sitä ei kannata vähätellä. Heli oli sairastunut Malariaan 14 vuotta sitten Ugandassa, jolloin oli viikon pois pelistä eikä suosittele sitä kenellekään. Sadekaudella malariatartunnat moninkertaistuvat ja siitä tulee hengenvaarallinen ongelma erityisesti heikkokuntoisille paikallisille. Nykyään malariaa kuitenkin osataan hoitaa malaria-alueilla melko kiitettävästi, kunhan se diagnosoidaan ajoissa. Olimme varautuneet myös muutamilla vatsatauteihin sopivilla antibiooteilla sekä tietysti perinteisillä särkylääkkeillä, niin aikuisille kuin lapsille. Muita lääkityksiä ei ollut.

ASUMINEN ja TALOUDENPITO

Heli oli opintovapaalla ja sai aikuisopintorahaa syksyn ajalta. Lisäksi hän sai noin 200€ Metropolialta avustusta kuukautta kohti. Minä olin kaksi kuukautta lomalla, syys- ja lokakuun, joten sain luonnollisesti palkkaa siltä ajalta. Marraskuulle sain palkatonta virkavapaata. Malawi on luonnollisesti edullinen maa, ja olisimme Visa-korttien avulla selvinneet varmaan koko kolme kuukautta, mutta koti-Suomeen jäävä vuokra-asunto hieman huoletti. Saimme siihen kuitenkin viime hetken helpotuksen, kun löysimme siihen aivan mahtavan vuokralaisen, joka piti asunnostamme hyvää huolta ja osallistui tietysti vuokranmaksuun. Lilongwen koulun campuksella olisi huone varattu opiskelijoille mutta se ei sovellu perheelle, joten meidän piti järjestää asuminen ainakin aluksi omatoimisesti. Varasimme Suomesta käsin ensimmäiseksi kolmeksi päiväksi hotellin ja siihen päälle kahdeksi viikoksi AirBnb:n kautta huoneiston. Ajattelimme, että sen kahden viikon aikana selvitämme missä asumme lopun ajan. Turha varata ja ainakin maksaa etukäteen Suomesta sen pidemmälle ajalle mitään. Selviämme kyllä🤓.

VARUSTAUTUMINEN

Malawi on Afrikassa ja siellähän on oletusarvoisesti lämmin. Se on kuitenkin maa, jossa on korkeuseroa miltei 0:sta yli 3000 metriin, ja sää voi ajoittain olla jopa viileää, erityisesti öiseen aikaan. Lilongwe sijaitsi noin 1000 metrin korkeudella ja sääsivustojen mukaan siellä näytti kylmimmillään olevan 15 astetta, joten ihan hirveästi emme ajatelleet lämpimiä vaatteita. Mukaan valikoitui x-määrä seuraavia, ja vain seuraavia vaatteita: 

  • T-paitoja
  • Reisitaskullisia shortseja 
  • Kevyet mutta kestävät kävelykengät + lipsuttimia🤔
  • Pitkät verkkarit ja/tai Helille mekkoja
  • Pitkähihainen kevyt paita iltoja varten
  • Pojille yöksi jumpsuitit
  • Alusasuja, tai siis ihan vaan kalsareita 

Oli mulla yksi paksu huppari, mutta se oli päälläni vain lennoilla. Pojilla oli hupparit myös mutta Noel hukkasi omansa ennen perille pääsyä (aikuisilla ei ollut tässä asiassa osuutta ;D). Melko vähillä vaatteilla lähdettiin ja hyvin pärjättiin, varsinkin kun meille sattui hyvät pesumahdollisuudet koko ajalle. Vaaleat vaatteet kannattaa unohtaa, koska hiekkapölyä on niin paljon, että enemmin tai myöhemmin värjää vaatteet. Ainakin viikareiden vaatteet! Tai tietysti jos matkailee Madonnan luxushotelleissa eikä kävele yhtään, niin sitten voi ottaa vaaleampaakin vaatetta. (Madonna on adoptoinut kaiketi jo kolme lasta Malawista!) 

Näillä lähdettiin liikkeelle.

Kaikki tarvittavat mahtui helposti kahteen rinkkaan ja yhteen reppuun. Vaatteiden lisäksi matkassa oli: 

  • Muutama matkapyyhe 
  • Muutama matkatyyny 
  • Pojille mahtavat flanelliset lakanamakuupussit 
  • Helille silkkinen lakanamakuupussi
  • Mulle kankainen lakanamakuupussi 
  • Yksi lämpöisempi kesämakuupussi varmuuden vuoksi 
  • Pikkuriikkiset retro-elektroniikkapelit ajankuluksi 
  • Tietysti Miina ja Manu –kirjoja 

Matkalla pitää myös aina olla mukana miljoonasäkki siltä varalta, että jotain tapahtuu: 

  • Muutama fikkari 
  • Linkkuveitsiä ja lusikkahaarukoita 
  • Kestävää narua 
  • Teippiä  
  • Remmejä
  • Pieniä vedenkestäviä säkkejä 
  • Kovaan ääneen perustuva varashälytin 
  • Pattereita 
  • Tarvittavat laturit puhelimille ja kannettavalle kaiuttimelle 
  • Tärkein meinasi listasta unohtua eli riippukeinu! 

Niin, ja tietysti meillä oli, päivystys- ja ensihoitohenkilöitä kun olemme, asiaankuuluvat ensiapuvälineet, ihan tippasettejä ja jopa tikkausvälineitä mukaan lukien. Meillä on molemmilla Helin kanssa jo yli 10 vuoden kokemus ensihoidosta ja päivystystyöstä, ja olemme olleet monessa mukana. Osasimme siten varautua kattavasti ja tiesimme jo lähtiessä, että meillä on hyvä valmius hoitaa moniakin matkalla sattuvia haavereita. Emme lähteneet ylimielisinä vaan ennemminkin itsevarmoina osaamisemme suhteen, mikä osaltaan helpotti päätöstä lähteä niinkin pienten lasten kanssa tällaiseen seikkailuun. Malawissa korostuu se, että vaikka pääkaupungista saattaakin löytyä klinikoita ja sairaaloita, tilanne muuttuu radikaalisti 50 kilometriä kauempana, jossa ei välttämättä ole edes puhelinverkkoa tarjolla.

Tästä hieman Malawi-tietoutta!

Vastaa

Close Menu