30 ”Oma” koti kullan kallis (14.9.)

Arrggghhh…. Ensimmäinen yö area 33:lla oli kyllä ihan moskovasta. Makuuhuoneessamme oli hyvä feng shui, siitä tuli heti alkuun hyvä fiilis. Niin hyvä kuin hyvin sisustetusta vankilakopista voi tulla. Koko talossa oli oikeasti hieman putkamainen fiilis. Lattiat oli sileäksi hiottua betonia, seinät kellertävällä kiiltäväpintaisella maalilla maalattua ja ikkunoita koristi kalterit. Kaikesta huolimatta sinne oli miellyttävä nukahtaa. Mutta siihen loppui feng shuit. Oli kuuma, joskaan ei niin kuuma kuin Malawijärvellä, mutta kyllä se taisi hiukan vaikuttaa ainakin omaan unensaantiin. Olin puolenyön tuntumilla täysin hereillä, eikä Helikään juuri unessa ollut. Pojat onneksi nukkuivat.

Hyttysiä ei ollut sisällä, mutta kuulin niiden ininää pääni lähellä olevan ikkunan luota. Ehjä verkko piti verenimijät loitolla, mutta niiden verenhimoinen ininä kantautui kyllä vihlovasti korvakäytäviini, ja aiheutti selvää vainoharhaisuutta. Vihaan sitä ääntä.

Ulkoa kuului myös kaikenlaista muuta. Lähitienoon koirat ulvoivat ja haukkuivat toisilleen ajoittain. Pitivät hetken taukoa ja sitten taas kaamea ulina jos joku rakki erehtyi tekemään yhdenkin haukun. Ne saattoivat olla myös hyeenoja, jotka muutaman kilometrin päässä olevalla luonnonsuojelualueella asustelee, mutta halusin kuitenkin ajatella niiden olevan koiria. Jotain Kaunotar ja Kulkuri -tyyliä, tai oikeastaan kaikki Disney-tuotanto kelpasi tähän hätään.

Ikkunat eivät tosiaan pidättele minkäänlaisia ääniä, joten ulvonta kuului hyvin selvästi. Sinänsä kuumuus ja äänet eivät yleensä vaikuta minun unenlahjoihin, mutta nyt ne taisi vaikuttaa. Väkisin tietysti ajattelin, että taasko joku on kuollut mutta naurahdin asialle kuitenkin. Saatoin ehkä reagoida alitajuisesti myös uuteen paikkaan, kaltereihin, vartijoihin ja sen sellaisiin kotipuolessa outoihin asioihin. Joka tapauksessa oli paska yö, suoraan sanottuna. Kullan kalliin ”oman” kodin ensimmäinen yö ei luvannut hyvää.

Koko yön kohokohta oli sitten kello neljän tuntumissa, kun olin ehkä vaipumassa jonkinlaiseen uneen. Koirat olivat jo väsyneet ulvontaansa. Mutta kanalassa talon takana oli kaksi kukkoa, ja jostain syystä ne alkoi silloin kiekumaan kilpaa. Voi per….n suti, eikö kukkojen pitänyt kiekua vasta auringon noustessa, niin minä olin oppinut. Se oli kaameaa kaakatusta aina auringonnousuun saakka ja meinasin muutamaan kertaan mennä taittamaan niiden niskat, mutta maltoin mieleni.

Ensimmäinen aamiainen oli pikkupeukkujen arvoinen.

Jotenkin se yö kuitenkin taittui ja aamulla aurinko työnsi väsymyksen jälleen syrjään. Olimme nukkuneet Helin kanssa todella huonosti mutta olo oli aamiaisen jälkeen ihan pirteä. Olimme ajatelleet mennä uimaan uuteen paikkaan kun saadaan asiat talolla järjestykseen, mutta sen siirsimme kuitenkin huomiselle. Päätettiin ottaa ihan iisisti tämä päivä. Käydään ostoksilla hakemassa rästitavarat ja nautitaan auringosta omalla pihalla.

Kauppareissu oli rutiinia vaikka nyt joudummekin käymään keskustassa Game-kompleksin kaupoilla. Sieltä löytyy kaksi malawilaisittain isohkoa ruokakauppaa, aavistukseen tasokkaampi Shoprite ja sitten ehkä enemmän paikallisille tarkoitettu Chipiku. Meidän täytyy yleensä käydä molemmissa samalla kertaa, koska valikoima vaihtelee, ja hienohelmoina meidän täytyy saada tietynlaisia tuotteita, esimerkiksi avokadoja tai tiettyä kahvia. Emme selviä ilman niitä hengissä.

Game-kompleksin parkkipaikkaa.

Game-kompleksi on ostoskeskus, tai pikemminkin liikekeskittymä. Siellä on valokuvausliike, kirjakauppa ja pieni tavaratalokin, jonka nimi on siis Game. Mahdollisesti koko Malawin ensimmäinen tavaratalo, joka vastaa kooltaan ehkä Halpahallia, jos joku tietää tuon pohjalaisen sekatavarakaupan. Sieltä mekin haimme erilaisia tarvikkeita silloin tällöin. Kerran ostin sieltä suutuspäissäni saksetkin, jotka vein maahanmuuttovirastoon lahjaksi, mutta sen tarinan aika tulee myöhemmin.

Saavuimme tuktukilla portille ja vartija juoksi taas iloisesti avaamaan sen. Olin päättänyt viedä vartijalle joka päivä Fanta-tölkin pitääkseni heidät tyytyväisenä. Fanta maksaa noin 40 senttiä, joten se ei ole paljon mutta näillä vartijoilla ei ole varaa itse ostella sellaisia, koska he saavat samalla hinnalla katugrilleistä lounaan. He ostavat mieluummin sen, jos heillä sattuu olemaan varaa edes siihen. Päivät ovat kuitenkin todella kuumia, ja vartijat tuntuvat istuvan suu auki puun alla tuntitolkulla, joten ajattelin, että Fanta voisi piristää. Ja ainakin tämä vartija oli aivan ihmeissään ja siunasi minut moneen kertaan. Jos se ei ollut aitoa kiitollisuutta, niin olihan vaan hemmetin hyvä näyttelijä. Niin ajattelin silloin, mutta myöhemmin vakuutuin, että se oli aitoa!

Heli teki oikeastaan toisen kerran ruokaa täällä Malawissa ollessamme. Tai olihan hän nyt minun paistijämiä lämmitellyt pojille ja sen sellaista mutta nyt siis kokkasi ruokaa kuten kotona. Ja uudessa hienossa keittiössämme. Tomaatilla ja kesäkurpitsalla maustettua pastaa, johon lisukkeeksi keitettyjä parsakaaleja. Voisin itkeä, niin hyvää se taas oli. Yksinkertaista ja hyvää. Melkein teki mieli ehdottaa, että mitä jos minä menen sinne kätilöhommiin ja Heli jää tekemään ruuat, mutta ehkä se ei olisi soveliasta vaikka ilmeisesti myös Malawissa on muutamia mieskätilöitä.

Päivittäisiin rutiineihin kuului kuistin harjaus.

Olen huomannut, että suolaa tulee lisättyä ruokiin aika paljon ja muutenkin sipsejä ja suolapähkinöitä tekee koko ajan mieli. Oluttakin tekee koko ajan mieli, mutta siinä ei ole mitään uutta. Ilmasto on täällä kuitenkin koko ajan niin kuuma, että keho hikoilee ja haihduttaa nestettä ja suoloja jatkuvasti, jopa huomaamatta. Siksi elimistö tuntuu oikein huutavan suolan ja nesteen perään. Täytyy vain toivoa, ettei kotona jää sama vaihde päälle suolan lisäämisen kanssa.

Aivan fantastisen lounaan jälkeen aloin etsimään paikkaa riippukeinulleni, jonka olin ostanut Suomesta täysin tätä reissua varten. Olin pystynyt käyttämään sitä vasta Monkey Bayn reissulla, joten olin hieman pettynyt sen käyttöasteeseen mutta nyt tilanteeseen tulisi muutos. Alueella oli muutamia puita, mutta aika etäällä toisistaan. Löysin kuitenkin ihan talon vierestä mahtavan paikan, johon paistoi aurinko koko päivän, mutta puun oksaston lävitse eli se oli sopivasti varjossa. Se oli täydellinen paikka, kunhan poistin muutaman maahan upotetun pullon riippukeinun alta. Edellinen asukas oli kaivanut pulloja maahan väärinpäin niin, että ne muodostivat jonkinlaisen kukkapenkin. Kukkapenkissä ei tosin kasvanut enää muuta kuin ruohoa, joten pullot olivat vain vaarallisesti keinun alla jos esimerkiksi pojat sattuvat siitä putoamaan. Idea kukkapenkistä oli ihan hieno, pullojen jonkinlaista kierrätystä mutta ruman näköistähän se oli kuin mikä. Lisäksi muutamia pulloja oli rikki, joten ne olivat myös todella vaarallisia ottaen huomioon, että pihalla juoksi nyt kaksi sähköapinaa. Kaksoset, joista toinen on pään mitan pidempi. Halusimme säilyttää heidän pienet varpaansa ehjänä.

Rakas riippukeinuni oli usein vallattuna.

Heli istui auringossa ja minä makoilin riippukeinussani kirjoittelemassa. Pojilla riitti nyt puuhasteltavaa ja tutkittavaa. Ja pihan toisella puolella oleva hylätty ja ränsistynyt talo, joka näytti kummitus-sellaiselta, vaikutti olevan kaikista mielenkiintoisin juttu koko pihamaalla. Sen ympäristöstä löytyi myös vanhoja lääkkeitä ja ruiskuja, joten meidän oli hieman tutkittava aluetta itsekin. Onneksi vaikutti, että lääkkeet olivat vain antibiootteja tms. eikä esimerkiksi huumeiden käyttöön viittaavia, joten olimme piirun verran helpottuneita. Ei olisi ollut mukava, että talo on joku yleinen narkkauspaikka.

Alue on sairaalan ja terveydenhuollon oppilaitoksen omistuksessa, ja siellä liikkuu paljon alan ihmisiä, joten erilaisia alan roskiakin varmasti löytyy. Hetken aluetta tutkittuamme huomasimme, että lasinsiruja ja muita ruostuneita metalliromuja oli pihalla jonkin verran siellä täällä, joten poikia piti opastaa varovaisemmaksi.

Siinä hurahti helposti yli kolme tuntia rennossa meiningeissä ja ilta alkoi painamaan aurinkoa mailleen. Ajateltiin käydä suihkussa ennen auringonlaskua mutta nytpä se vedenlämmittimen katkaisin olikin sitten toisessa asennossa kuin eilen. Ei muistettu lainkaan koko kytkintä eli vesi oli korkeintaan hailakkaa. Jouduimme siis odottamaan veden lämpeämistä, joten katsoimme auringonlaskun ensin. Muuta katseltavaa ei oikeastaan ollutkaan, koska telkkaria ei enää ollut. Olisimme yli kaksi kuukautta ilman telkkaria, mikä tuntui oudolta mutta hyvältä. Ja kahden illan perusteella ei tuntunut missään, pojillakaan. Toivotaan parasta, mutta ei nuolaista ihan vielä.

Lopulta vesi oli sopivasti lämmennyt ja saatiin pesut tehtyä. Pojat olivat selvästi likaisempia kuin esimerkiksi Madidissa. Jalat oli shortsirajaan asti tummia eikä pelkästään auringosta. Auringon jäljet näkyivät vasta pesujen jälkeen. Samoin kädet ja kasvot olivat pölyn peitossa. Mutta niin pitää pojilla ollakin. Kylpyammeen ruosteiseen viemäriin valuvan veden väri kertoo, että päivä on ollut pitkä ja riehakas.

Iskä, onko tässä likaa?

Mentiin vielä hetkeksi istuskelemaan kuistille. Pojilla oli fikkarit ja kaupasta ostetut hyönteisbiologin lelusetit. Keräilivät niihin ötököitä ja naureskelivat kun äitiä yökötti. Ja pimeän tullen ötököitä riitti, siivellisenä ja siivettöminä. Tosin hyttysiä oli yllättävän vähän. Jotenkin vaikutti, että niitä oli vain hämärällä. Auringossa ja pimeydessä niitä ei ainakaan näkynyt. Ja pitää muistaa, että nyt on kuiva kausi joten niitä on oikeasti paljon vähemmän kuin sadekaudella. Onneksi.

Anna lähti heilastelemaan Tysonin kanssa ja me jäätiin valmistautumaan nukkumaan. Edellisestä yöstä oli jäänyt huonot fiilikset mutta pakkohan se on taas vaan yrittää. Onneksi päivä oli ollut mukava ja olimme hyvin kotiutuneet. Kotiutumisen yhteydessä löysimme perähuoneesta omalla jalalla seisovan isohkon tuulettimen. Siinä oli eurooppamallinen pistoke, mutta meillä oli adapterit, joten saatiin törkättyä se brittipistokkeeseen vai millä nimellä sitä pitäisi kutsua. Malawissa oli samanlainen sähköjärjestelmä kuin Briteissä, luonnollisesti.

Tuuletin alkoi hurisemaan tasaisesti sänkyjemme jalkapäädyssä. Sieltä se pyyhkäisi hitaasti koko siskonpetimme laidasta laitaan ja sitten taas hitaasti takaisin. Viileä ilmavirta osui aina 8 sekunnin välein omalle paljaalle iholle joka oli nopeasti kananlihalla. Oli pakko ottaa lakanapeitto päälle, minkä alle oli todella helppo nukahtaa. Pojat nukahtivat alta aikayksikön, heillä painoi päivä. Mekin nukahdimme Helin kanssa nopeasti, meillä painoi edellinen yö. Hieman jännitti miten meidän nyt käy, mutta tuulettimen hurina peitti ainakin hyttysten ininän ja myös koirien iltahaukut. Jos se peittäisi vielä niiden saakelin kukkojen kiekunat, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Haluaisin säilyttää uskomukseni siihen, että kukot kiekuu auringon noustessa. Ja haluaisin pitää ne myös hengissä.

This Post Has 2 Comments

  1. Kiva lukea näitä juttuja, lisää odotellessa.

    1. Kiva, että maistuu. Vielähän näitä olisi noin 70 tulossa…

Vastaa

Close Menu