43 Home spice home (27.9.)

En muista yöstä mitään, joten se lienee sujunut hyvin. Ei ainakaan tarvinnut käydä vessassa kuin vasta aamulla. Reissut ovat mukavia ja vaihtelu virkistää, mutta kotona herääminen on parasta. Ei ole kiirettä eikä painetta mihinkään. Tavarat ovat tuttuja, vessat ovat tuttuja, piha on tuttu. Ja kanala on meidän koti nyt vaikka olemme asuneet siinä vasta kaksi viikkoa. Se varmistui tänä aamuna. Pojat sujahti tottuneesti pihalle heti herättyään ja minä menin keittelemään vettä ja lämmittelemään sämpylöitä uunissa. Katselin ikkunasta kun pojat juoksivat peräkkäin, yrittivät varmaan ottaa jotain rosvoa kiinni. Olimme tosiaan kotona. Tähän tilanteeseen sopi hienosti äitini sammakko, ”home spice home”! Mamman englanti ei ole koskaan ollut kovin vahva.

Söimme aamupalaa heti kun Helikin jaksoi herätä. He olivat istuneet Annan kanssa hieman myöhempään kuistilla eilen. Juteltavaa oli tietysti paljon varsinkin kun Annan orastava romanssi haki vielä uomiaan. Oliko se vain ”lomaromanssia” vai oliko siinä jotain muutakin? Miten Annan lähipiiri suhtautuu jos siinä olikin jotain muuta ja hän veisi Tysonin mennessään? Vai veisikö Tyson Annan mennessään? Miten Tysonin koulu Malawissa? Miten Tysonin jatko-opiskelut ja työpaikka Euroopan puolella? Pitäisikö Annan jäädä Malawiin? Huh huh, metsästäjän pää on aivan pyörällä kaikkien näiden kysymysten äärellä mutta ilmeisesti keräilijät olivat ratkoneet ne kaikki eilen illalla.

Metsästäjänalku työssään.

Meillä oli vapaapäivä edessä, ja varsinaista ohjelmaa ei ollut, oikeastaan vaan odoteltiin kakan kiinteytymistä eli vääkylöitymistä. Minä jatkoin vessassa käyntiä aivan yhtä tiheästi kuin tähänkin asti mutta ihan kun pojilla olisi käyntien väli lyhentynyt. Vääkylöistä ei ollut vielä tietoakaan mutta poikien ei tarvinnut käydä niin usein vessassa ja vauhtia riitti pihamaalla, joten ehkä lääke teki tehtäväänsä. Kuuri oli kolmen päivän mittainen ja nyt toinen päivä menossa, joten hiljalleen pitäisi tulla tuloksiakin, eli vääkylöitä. Itse ajattelin odotella, ja käydä vessassa, vielä huomiseen asti mutta jos pojilla ripuli loppuu, niin minäkin aloitan kuurin heti.

Vauhtia pojilla tosiaan riitti. Liikaakin, ja jouduttiin Helin kanssa vähän väliä puuttumaan heidän kinasteluihin. Heistä on varmasti mukava olla taas tutussa ympäristössä ja tautikin alkaa helpottamaan, joten akut alkaa olla täysin latautuneita. Ja kun virtaa riittää, niin vauhti kasvaa. Ja kun vauhti kasvaa, niin harkitsevuus heikkenee ja kinastelut ja kommellukset lisääntyy. Varsinkin Noel on ollut todella haastava, ja nyt tuntuu, että pahenee vain. Kitisee jokaisesta asiasta, mikään ei ole hyvin, ei tottele ja saattaa yhtäkkiä varoittamatta vain lyödä Niilaa. Niila lyö takaisin tai alkaa huutamaan ja helvetti on suoraan sanottuna irti. Se ei ole lainkaan kiltin ja normaalisti asiallisesti käyttäytyvän Noelin tapaista, ja ehkä jopa hämmästyttää meikäläistä. Ollaan tietysti kaukana kotoa täysin uusissa ympyröissä ja tautikin varmasti vaikuttaa jotenkin, joten varmasti Noel on hieman sekavissa tunnelmissa, monenkin asian suhteen. Niila sen sijaan käyttäytyy normaalisti, mutta hän onkin kolmevuotiaana 2 vuotta nuorempi, hän ei ajattele asioita vielä kovinkaan monimutkaisesti. Niila menee virran mukana. mutta Noel yrittää jo itse uida jonnekin. Joka tapauksessa, kestämätön tilanne kun pitää yrittää hillitä itseään jokikisessä kinastelussa, päivästä toiseen, tunnista toiseen ja melkein tuntuu että minuutista toiseen. Miksei ne hemmetti vieköön leiki sovinnossa rauhallisia leikkejä, ja anna minun makoilla riippukeinussa tehden ristisanatehtäviä? Varmaan siksi, että he ovat poikia, metsästäjän alkuja. Ja vierivä kivi ei sammaloidu! Pyyhkäisin sammaleet olkapäältäni ja annoin heidän hoitaa seuraavan riitansa ihan itse. Aloin odottamaan Noelin rippileiriä, että saisin viikon hengähtää.

”Me emme tehneet mitään!”

Täytyy tähän väliin ottaa kantaa yhteen edellä painottuvaan ja varmasti usein toistuvaan asiaan. Puhun pojista, viikingeistä ja metsästäjistä… He ovat poikia, kuten minäkin. Meillä oli aikamme alussa myös Y-kromosomi, ja sitten myöhemmin meille kasvoi pippeli ja nyt ollaan tässä tilanteessa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Saatan usein korostaa miehisiä asioita mutta se ei vähennä arvostustani naisia ja tasa-arvoa kohtaan. Jos poikani haluaisivat pukeutua hameisiin tai he olisivat tyttöjä, korostaisin varmasti heidän ominaisuuksiaan. Ominaisuudet tekevät meistä sen keitä me olemme, niitä pitää arvostaa, tukea ja vaaliakin, riippumatta siitä mitä ne ominaisuudet ovat. Mutta ominaisuuksia ei saa tuputtaa toisille, kuten on niin muotia nykymediassa kaikenmaailman ismien parissa. Annetaan kaikkien olla sellaisia kun he luonnollisesti ovat, ilman minkään ismin vaikutusta. Lehtien ja nettien palstoilla alkaa joskus tuntumaan, että ne jotka painottavat omia ismejään ja myyvät niitä suvaitsevaisuuden ja sopeutuvuuden hinnalla, ovat itse kaikista suvaitsemattomampia.

Kävimme osittain aikamme kuluksi kaupassa mutta myös hakemassa internet-bundleja. Bundlet ovat siis pieniä lappuja, joissa raaputuspinnan alta löytyy pitkä numerokoodi. Kun sen koodin lähettää tekstiviestillä tiettyyn numeroon, saa lisää internetaikaa, tai dataa tai miksi niitä bittejä nyt kutsutaan. Todella alkeellisen tuntuinen systeemi, mutta toimii. Tai ei aina, joskus koodi ei toimi vaan tulee ilmoitus, että koodi on jo käytetty! Eli ihan aukoton tämä systeemi ei ole. Silloin se lappu on mennyt hukkaan ja turha lähteä kyselemään kaupasta uutta lappua. Onneksi ne ei maksa kuin euron kappaleelta, ja yhdellä lapulla meikäläinen surffailee pari päivää tai enemmänkin. Heli tarvitsee niitä tosin instan ja spotifyn vuoksi enemmän.

Bundle.

Siinäpä tämä päivä oikeastaan oli. Poikien kiukuttelujen selvittelyjä ja kaupassa käyntiä. Välillä pelattiin vähän Afrikan tähteä, jotka olivat oikeastaan ainoita rauhallisia hetkiä. Päivä kuitenkin kului ihan siinä missä muutkin päivät ja pian oli hämärää. Iltapalojen ja pesujen jälkeen pojat nukahti nopeasti Miinan ja Manun siivittämänä. Päivä oli siis ollut heillekin pitkä vaikka ei oikeastaan mitään tehtykään. Välillä tekee hyvää pitää täysin vapaita päiviä ilman mitään suunnitelmia. Se saa mielen rennoksi, vaikka tämä päivä ei hyvä esimerkki ollutkaan poikien kiukuttelujen vuoksi. Se oli kuitenkin nyt takanapäin ja kokka oli jo käännetty huomiseen. Huomiselta toivotaan aurinkoa, kiukuttomuutta ja paljon vääkylöitä. Olen varma, että ainakin yksi niistä toteutuu. Se riittää minulle. Olin pistämässä päätä tyynyyn kun tunsin tarvetta mennä taas vessaan… Siellä istuessani ruksasin yhden toiveistani pois. Noh, kunhan se aurinko nyt paistais!

Vastaa

Close Menu