56 Kertaus on opintojen äiti (10.10.)

51 päivää takana, 51 edessä. Tietynlaisesta merkkipaalusta huolimatta päiväkirjani merkinnät ovat tälle päivälle varsin niukat. Niistä on turha lähteä tarinaa venyttelemään. Siksi ajattelinkin tähän kohtaan hieman kerrata reissumme lähtökohtia, siellä tapahtuneita juonenkäänteitä ja kuvailla myös tämän blogin ideaa. Sillä kertaus on opintojen äiti. Ja lisäksi uskon... tai ainakin toivon, että vielä löytyy myös sellaisia lukijoita, jotka vasta nyt astuvat mukaan kyytiin meidän Afrikan reissulle. Vaikka suosittelenkin heille, että kannattaa lukea kaikki tarinat blogin alusta asti, ymmärrän ettei se tämän päivän…

Continue Reading

55 Käärme puutarhassa (9.10.)

Mantrassani oli jotain vikaa, se ei tehnyt minua terveeksi. Ainakaan heti. Palelin koko yön ja jouduin ottamaan toistakin lakanaa päälleni, kun normaalisti voi melkein koko yön nukkua vaikka ilman lakanoita. Herätessäni ei ollut kuumeinen olo mutta samanlainen kolotus kuin eilenkin. Vointi ei ollut siten sataprosenttinen, ja se hieman huolestutti, erityisesti safari-reissun takia. Nappasin buranan naamaan ja join reilusti. Ottaessani ensimmäisen haukun leivästäni tunsin kirvelyä huulien sisäpinnalla ja poskissa... Mitä hemmettiä? Kävelin peilin eteen ja huomasin muutamia pieniä harmaita aftamaisia rakkuloita.…

Continue Reading

54 Persoonallinen traineri (8.10.)

Jälleen Helin työviikko edessä. Yli kuukausi harjotteluita takana, ja enää kolme viikkoa jäljellä. Voisiko jo sanoa, että vähiin käy ennen kuin loppuu. Sitten olisi vielä kuukausi, mikä oli suunniteltu meidän lomailua ja hieman pidempää reissua varten. Eli onhan tässä vielä kaikenlaista edessä. Heräsimme tänään kello kuusi, missä ei ole mitään ihmeellistä. Olemme heränneet kuuden ja seitsemän välissä eli heti auringon nousun jälkeen joka aamu, oli herätyskelloa tai ei. Alkuyö oli mörköjen kanssa taistelua mutta loppuyö meni hyvin, joten olimme aamulla…

Continue Reading

53 Kättä päälle, ja vähän taskuunkin… (7.10.)

Sunnuntaiaamu eikä mihinkään kiire, mutta me herättiin kello kuusi. Pitkästä aikaa jotenkin levoton yö. En nukkunut kuin tukki kuten yleensä vaan tuntui, että heräilin koko ajan. Niilakin pyöri ja inisi, ja tippui kerran lattiallekin. Ei käynyt kuinkaan, mutta hyttysverhojen asettelu uudelleen pimeässä olikin toinen juttu. Toisin kun aluksi luultiin, hyttyset eivät ole kuitenkaan olleet ongelma oikeastaan lainkaan. Niitä on kyllä iltaisin vessassa yksi ja toinen saattaa olla joskus makuuhuoneessakin, mutta ei niistä öisin ole ollut juuri minkäänlaisia merkkejä. Ehkä tuuletin…

Continue Reading

52 Ahdistavan ihana elämä (6.10.)

Eilinen uintireissun peruuntuminen oli jäänyt hieman kaivelemaan, mutta ajattelimme korjata tilanteen tänään. Päivä oli heti aamusta aurinkoinen ja oikein kutsui uimaan. Meillä oli kokemusta kolmesta altaasta täällä Lilongwessa: Madidi, Sun Bird ja Woodlands. Kaikilla kolmella oli omat hyvät puolensa, mutta Woodlandsilla niitä oli selvästi enemmän, tai ainakaan sieltä ei ollut löytynyt sen kummemmin mitään huonoa sanottavaa. Woodlands sijaitsi keskellä metsää, se oli rauhallinen hotelli ja siellä oli niin sanotusti hyvä fengshui. En minä mitään sisutushömpötyksistä oikeasti ymmärrä, mutta siellä oli…

Continue Reading

51 Muurahaista mä metsästän… (5.10.)

Tänään oli ukin hautajaispäivä. Me olimme luonnollisesti estyneitä osallistumaan, koska Mikkeliin on 8000 kilometriä, mutta olimme hengessä mukana. Jälkeenpäin kuulin äitini kautta, että tilaisuus oli ollut rauhallinen ja kaunis. Kirjoitin ukistani enemmän jo aikaisemmin, joten siirryn henkevistä tunnelmista heti omaan arkeemme. Kirjoituksen ukistani voit lukea tästä. Löimme aamupalalla päivän suunnitelman lukkoon. Helillä oli useimmat perjantait vapaana, jolloin hän voi tehdä tarvittavia kouluun liittyviä paperitöitä ja myös hoitaa tarvittavia juoksevia asioita virka-ajan puitteissa. Päätimme käydä entisessä asuinpaikassamme Madidi Lodgessa, jossa meillä…

Continue Reading

50 Torstai on toivoa täynnä (4.10.)

Rutiiniaamu jälleen. Ei mitään, mistä kannattaisi kirjoittaa sen enempää. Paitsi, että sain kuulla kunniani, kun edellisen päivän päiväkirjatekstissä ei ollut mainittu Helin osuutta pyykkien pesemisessä. Heli lukee aina kirjoittamani tekstin ennen julkaisua, jotta siihen ei tulisi asiavirheitä. Nyt ei lukenut ja heti osui nilkkaan. Olin kyllä puolustanut NAISTEN asemaa hienosti, mutta olin kuulemma antanut sen kuvan, että vain minä pesisin pyykkiä ja hän ei lainkaan. Yritin kuumeisesti miettiä mikä aika kuukaudesta olisi, jotta osaisin vastata nyt oikein tähän asiaan. Itse…

Continue Reading

49 Fun City Amusement Park (3.10.)

Ajatteleminen on raskasta. Siksi metsästäjät ja keräilijät ovat aikoinaan keksineet rutiinit. Ettei tarvitse joka aamu miettiä mitä sitä tekisi heti herättyään. Tai rutiinit varmasti syntyvät ihan itsestään ilman keksimisiä, mutta joka tapauksessa ne helpottavat ajattelemista ja arkea. Olemme nyt asuneet tässä talossa kolme viikkoa, ja meille on muodostunut kuin itsestään aivan selvät rutiinit. Ei tarvitse miettiä mitä tekisi, kaikki sujuu kuin itsestään. Heli sammuttaa kännykän herätyskellon kuudelta ja siirtyy miltei samalla sekunnilla aamupesuille. Helin mielestä torkkukytkin on ärsyttävä ja turha…

Continue Reading

48 Maniokkia ja maapähkinöitä (2.10.)

Malawin yöt ovat tarjonneet meille kaikenlaista. On putsailtu oksennuksia, vaihdettu kalsareita, välillä ollaan oltu hiestä märkänä ja jonkun kerran ehkä paleltukin. On kuultu koirien ulvontaa, ehkä hyeenoidenkin, sirkkojen armotonta siritystä, apinoiden kirkumisia ja myös ääniä, joille ei löydy selitystä. Kukot alkavat kiekumaan, kun käy yöllä vessassa. Uni on tullut ja välillä ollut tulematta. Yksikään yö ei ole ollut ylitsepääsemätön, aamu on aina jossain vaiheessa koittanut. Viime yöt ovat kuitenkin olleet rauhallisia. Ne ovat olleet jopa tylsiä, niistä ei ole mitään…

Continue Reading

47 Stanley ja Singing Boy (1.10.)

Kuukausi vaihtui nyt toisen kerran Afrikan-matkamme aikana. Syyskuusta tuli lokakuu. Syyskuun viimeinen viikko Helillä oli ollut lomaa, kävimme vähän Malawijärvellä ja yritettiin samalla selviytyä vatsataudista. Viikko ei ehkä ollut kaikkein rentouttavin mutta saimme viettää aikaa yhdessä ja ihan hyviä muistoja siitä jäi. Nyt oli edessä paluu arkeen, kun Helin työviikko käynnistyi jälleen. Metsästäjä jäi taas kotiin keräilemään ja keräilijä lähti töihin metsästämään. Malawissa on paljon tohtoreita... Tajusimme aamupalan aikana, että olimme unohtaneet eilen jotain! Malarialääke piti ottaa aina sunnuntaisin, mutta…

Continue Reading
Close Menu