87 Sunscreen (10.11.)

Ei teippaukset pitäneet tänäkään yönä. Hyttysverkko alkoi lepattamaan kuin jossain kummituselokuvassa konsanaan. Aloin jo epäilemään teippiä enemmän kuin teippaustaitojani, sillä olin mielestäni ollut illalla kyllä ihan huolellinen. Ehkä Suomesta ostettu erkkateippi ei toimi kolmenkymmenen asteen lämmössä. Niin tai näin, yöllä piti nousta pariinkin otteeseen korjailemaan mun ja Niilan hyttysverkkoa. Helin ja Noelin verkko toimi sentään moitteettomasti, ja kokonaisuutena yö oli parempi kuin edellinen. Olimme kaikki nukkuneet ainakin jossain vaiheessa, ja vaikka heräsimme hiestä nihkeinä, se johtui kuumuudesta eikä painajaisista tai…

Continue Reading

86 Järvikärpäsiä (9.11.)

Jaa, mitenhän sitä yötä nyt kuvailisi... Ei se hyvä ollut, ei missään nimessä. Mutta jostain syystä, kun aurinko nousee, yön kurjuudet unohtuvat välittömästi. Nukahdin illalla melkein välittömästi, mutta heräsin muutaman tunnin päästä hiestä märkänä ja loppuyö meni pyöriskellessä ja järven pauhuja kuunnellessa. Pauhu on sinänsä jotenkin rauhoittavaa, mutta uni oli silti karkuteillä. Heli oli myös pilkkinyt koko yön, mutta omassa hyttysverkon peittämässä maailmassaan, ja järven pauhu esti meitä jotenkin tajuamasta, että olimme molemmat valvoneet melkein koko yön. Tuuletin puhalsi jossain…

Continue Reading

85 Nkhata Bay (8.11.)

Kello löi jo viisi, lapset herätkää. Heli oli tosin herännyt jo varttia aikaisemmin, mutta me hieroimme poikien kanssa silmiämme, kun kännykkäni alkoi soimaan ärsyttävää herätysääntä, jota ei ole tarvinnut kuunnella yli kahteen kuukauteen. Pojat nousivat yllättävän helposti ja muutenkin käyttäytyivät todella kiltisti. Hieman jännitin, minkälainen show tästä todella aikaisesta aamusta tulee, mutta kaikki sujui hyvin. Ulkona oli vielä pilkkopimeää, mikä sekin tuntui oudolta, koska tähän asti herätessä on aina ollut valoisaa. Aamiainen oli huuhdeltu kahvinkuralla alas ja olimme valmiita matkaan.…

Continue Reading

84 Matkakuumetta (7.11.)

Yöstä ei ole päiväkirjassani merkintää, joten se on sujunut hyvin. Aamu alkoi sillä, että heti kun sain omat silmäni auki, varmistin, että saako Heli omansa. Ja helpotuksen tunne oli suuri, kun Heli kertoi, että silmät avautuvat helposti ja särkyä ei ole. Näkö on sumea, mutta se kuuluu asiaan pupillaa laajentavien tippojen kanssa. Pääasia, että särky on loppunut, joten on yksi huoli vähemmän ennen kuin reissumme alkaa. Aamiaisella ja sen jälkeenkin suunnittelimme pakkaamista ja mitä ylipäänsä tarvitaan mukaan. Reissu on kuitenkin…

Continue Reading

83 Vaaleanpunainen selfietikku (6.11.)

Jälleen silmäsärky. Heti, kun Heli yrittää avata silmiä, niin räjähtävä tunne vasemman silmän takana. Kolmas aamu putkeen, mutta tilanne ei ole parantunut pätkän vertaa, joten nyt unohdetaan asikloviirit ja siirrytään kortisoniin ja pupillaa laajentaviin. Olimme ostaneet ne eilen jo valmiiksi, mutta hieman peläten mahdollista herpesvirusta Heli ei ollut vielä aloittanut niitä. Asikloviirin olisi pitänyt jo auttaa, mutta Heli saa hädin tuskin pidettyä luomea auki, että saadaan ylipäänsä mitään tippoja silmään asti. Toivoin sydämestäni, että ne auttaisi nyt. Helin vuoksi, mutta…

Continue Reading

82 Possu ja kärpänen (5.11.)

Voi hemmetin hemmetti. Nukuttiin yö hyvin, mutta aamulla Heli heräsi jälleen silmäkipuun. Toinen aamu peräkkäin. Mitenhän sitä voisi kuvailla... En tietysti osaa sanoa, miltä Helin kipu oikeasti tuntuu, mutta rouvan tuntien, kivun täytyy olla sietämätön. Hän on nukkunut ihan hyvin, mutta aamulla silmiä avatessa, silmän takana tuntuu räjähtävän. Sen jälkeen silmien avaaminen on tunnin verran kyynelten sekaista ja tuskaisen varovaista. Toinen käsi pysyy kipeän silmän suojana ja liikehdintä on levotonta. Puoli pakallista nessuja kastuu kyyneliin vaikka itkusta ei ääntä kuulukaan.…

Continue Reading

81 Punainen silmä (4.11.)

Yö sujui hyvin, mutta Heli heräsi silmäsärkyyn. Vasen silmä oli punoittanut muutaman päivän, ja oli Heli sitä vähän ihmetellytkin, mutta vasta nyt se oli kipeä. Heli heräsi aamuyöstä tunteeseen, että silmä pyrkii omatoimisesti ulos kuopastaan. Silmäluomi oli turvoksissa, mutta muuten ei kummallisempia turvotuksia näy. Verestystä lukuunottamatta mitään poikkeavaa ei näy, ja silmällä näkee vaikka sen avaaminen onkin hankalaa valonarkuuden vuoksi. Ja oikea silmä on normaali. Silmätulehdus ei olisi täällä minkäänlainen ihme, varsinkin kun Heli on paininut synnyttäjien kanssa ties missä…

Continue Reading

80 Mission possible (3.11.)

Lauantaiaamu alkoi raukeasti hyvin nukutun yön jälkeen. Aurinko oli edelleen pilvessä heti aamusta, joten siirsimme uintireissua jälleen heti aamiaisella. Viikonloppuna olisi muutenkin riski, että altaalla on enemmän porukkaa. Saamme pian uida joka päivä niin paljon kun haluamme ja vielä fantastisessa Malawijärvessä, joten kestämme vielä muutaman päivän savannilla, jota meidän piha kieltämättä hieman muistuttaa. Kaupassakaan ei tarvitse käydä, joten voimme rauhassa seurata pilvien liikkeitä kotona ja jos aurinko saa vallan, niin miksei vaikka voitaisi sitten lähteä uimaankin. Ja jos sitten taivas…

Continue Reading

79 Kloori, kloori, halleluja! (2.11.)

Aamu oli jälleen lämmin, mikä on ehkä typerää jankkaamista, sillä olemme Afrikassa. Täällä on ollut lämmin miljoona vuotta. Mutta tänään olisimme toivoneet, että aurinko olisi porottanut pilvettömältä taivaalta kuten eilen. Silloin pystymme ottamaan kaiken irti hotellien kylmistä uima-altaista poikien kanssa. Olimme suunnitelleet uintireissua Woodlandsiin, mutta ikävä kyllä, kokemus on osoittanut, että poikien kanssa ei kannata mennä uimaan pilvisellä säällä. Heidän ruskea rasvansa on mitä ilmeisemmin jo kadonnut, koska pienet maitohampaat alkavat kalisemaan ennen kuin ehdin levittämään pyyhkeen aurinkotuolille. Uima-altaiden vedet…

Continue Reading

78 Pintaa syvemmällä (1.11.)

Kuukausi oli vaihtunut kolmannen ja viimeisen kerran ennen kotiinpaluuta. Viimeiset neljä viikkoa alkoi samankaltaisella aamulla kuin suurin osa tähän mennessäkin. Kello oli seitsemän ja ulkona oli aurinkoista ja lämmintä. Jos minulle jotain jää ikävä Malawista, se on aurinko ja lämpimät, rauhalliset aamut. Muurahaisia ei sen sijaan jää ikävä, ja ne näyttelivät pääosaa tässä rauhallisessa aamussa. Pojille ostettu tikkaripussi oli vallattu. Toistakymmentä pientä mustaa muurahaista juoksenteli pussin sisällä. Pussi oli jätetty samaiselle hyllylle leipien kanssa, joka on siis metallista tehty ohutjalkainen…

Continue Reading
Close Menu