72 Villikoiria (26.10.)

Ahh, miten hyvältä tuntuu herätä ilman, että mikään herättää. Avaan silmät ja huomaan huoneen olevan täysin auringon valaisema vaikka ikkunoissa jonkinlaiset kankaat näyttelevätkin verhoa ja yrittävät turhaan estää rakkaan tähtemme elämää ylläpitävää voimaa. Niila pukee sängyn päädyssä hätäisesti ja kiireellä shortseja jalkaan samanlaisella tyylillä kuin nuori ja innokas palomies, joka on innoissaan lähdössä hälytykseen. Nuori palomies ei ole vielä oppinut, että kun pukisi vähän rauhallisemmin, niin saisi kummankin jalan omaan lahkeeseen eikä tarvitsisi hyppiä pussihyppelyä. Siitä on helppo arvata, että…

Continue Reading

71 Kuuhullu (25.10.)

En tiedä johtuuko se vaakaihmisenä horoskoopistani vai siitä, että asia vain on niin, ja satun huomaamaan sen, mutta havainnoin monia maailman asioita ja tapahtumia tasapainoilun kautta. Toisaalla on kuivaa, toisaalla sataa. Toisaalla kuumaa, toisaalla kylmää. Joku on suuri suustaan mutta ei osaa kuunnella. Toinen tienaa, toinen menettää. Toinen tekee maalin, toinen epäonnistuu torjunnassa. On ulokkeita ja on koloja. Luonnossa kaikki pyrkii tasoittumaan, mutta epätasapaino jää silti ajoittain pitkäksi aikaa vallitsevaksi ja silloin jonkun asian puute korvautuu jollain toisella. Asioilla on…

Continue Reading

70 Hakuna matata (24.10.)

Yön on täytynyt sujua hyvin. En ole kirjoittanut siitä päiväkirjaani mitään, joten mitään poikkeuksellista ei ole silloin varmaankaan tapahtunut. Päiväkirjassani tämä aamu alkaa siitä, kun Heli ja Anna lähtevät koululle selvittämään kouluun liittyviä paperiasioita. He tarvitsevat allekirjoituksia, palautelappusia ja todistuksia tehdyistä tunneista ja mitä lie. Kaikki jotka ovat käyneet ammattikorkeakoulun ja käyneet työharjoittelujaksoilla, he tietävät mitä kaikkea diipadaapapapereita koulut vaativat. Ja täällä niihin saa vielä hienoja leimoja. Kovin kauan heidän reissunsa ei kestänyt, mutta se ei tarkoita, että se olisi…

Continue Reading

69 Nyt ei leikkaa… (23.10.)

Yö oli kylmä. Lakanapeitolla pärjäsi, mutta oli selvästi kylmempi kuin kertaakaan tähän mennessä. Viisumiongelmamme tuntui kylmänneen ilmankin. Heliä asia vaivasi ja hän nukkui sen vuoksi tavallista huonommin. Kohtelu virastossa oli ollut ala-arvoista ja lapsellista, enkä ihmettele, että se tunkeutui myös uniin, mutta enemmän häntä vaivasi jatkomme. Heli ei halua vankilaan, kun viisumi menee 90 päivän kohdalla vanhaksi. Yritin kyllä sanoa, että emme me vankilaan joudu, ja asioilla on tapana järjestyä, mutta siitä oli nyt vain vähän helpotusta ahdistukseen. Olisi helpompi…

Continue Reading

68 Vankilassa ulkomailla (22.10.)

Ja niin meille koitti 64. aamu, josta lopulta kehkeytyi eräänlainen käännekohta koko reissulle. Eikä niinkään positiivisissä merkeissä. Tästä eteenpäin koti-ikävän saattoi tuntea, ja se kasvoi päivä päivältä. Aamukammassamme oli kuitenkin vielä melkein 40 piikkiä jäljellä, joten viimeinen kuukausi Malawissa oli elämäni pisin. Mutta vielä aamulla en sitä tiennyt vaikka kuvaannollisesti merkkejä olikin kyllä ilmassa. Ensimmäinen merkki siitä, että tänään olisi onneton päivä, oli rautakanki, joka tuntui olevan niskassani hieman selkärangan vasemmalla puolella. Olin kai nukkunut samassa asennossa koko yön tai…

Continue Reading

67 Salaliittoteoria (21.10.)

Jos lauantai oli lupsakka, niin ei tämä sunnuntai alkanut yhtään pahemmin sekään. Nukuttiin pidempään kuin tavallisesti, ihan koko porukka. Se on harvinaista, sillä yleensä, kun Heli avaa silmät, niin vedenkeitin naksahtaa melkein heti päälle. Ja ne silmät aukeaa yleensä aikaisin vaikka herätyskello ei soisikaan. Mutta nyt lököiltiin sängyssä pitkälle auringon nousun tuolle puolelle ja mikäs sen lupsakampaa. Astuin kahvikupin kanssa kuistille ja oikeastaan ensimmäistä kertaa tunsin kupin selvästi kuumana. Ilma oli viileämpi eilisen ukkosen jäljiltä ja sen todella tunsi. Melkein…

Continue Reading

66 Lupsakka lauantai (20.10.)

Aivan tavallinen lauantaiaamu. Tai en ole enää varma, mikä meille on tavallinen aamu. Mutta kaikki toimi, murkkuja ei ollut uusissa paikoissa, kaikki vaikutti olevan terveitä ja muitakaan yllätyksiä ei sattunut. Oikeastaan vähän pelottavan hyvin kaikki. Mutta sellaisesta lauantaiaamusta on hyvä ottaa kaikki irti ja nauttia. Iso kuppi kuumaa kahvia ja terassille istumaan. Onko mitään nautinnollisempaa kuin istua kuistin rottinkituolissa, päällä pelkästään shortsit, maisemana kuiva pelto, aurinkoa siniseltä taivaalta ja samalla siemailla kuumaa kahvia eikä minnekään ole kiire. No on paljonkin…

Continue Reading

65 Itse ilkimyksiä (19.10.)

Eilisilta synnytti jännityksen poikasia yötä vasten. Alitajunta mietti salaa, että toimisiko tuuletin koko yön ja tulisiko aamulla vettä? Mutta yö sujui hyvin. Kaikki nukkuivat sikeästi tuulettimen mukavassa hurinassa ja viilentävässä ilmavirrassa. Tai "sikeästi" voi olla liioitellusti sanottu erään mustatukkaisen nutturapään osalta, mutta hän on koiranuneen tottunut. Helistä ei koskaan näy aamulla tai päivälläkään, että hän olisi nukkunut huonosti. Saattaa hän toki olla väsynyt ja ärtynytkin joskus, mutta huonosti nukuttu yö ei näy hänen käytöksessään toisin kuin minulla. Se on yksi…

Continue Reading

64 Vesi vanhin voitehista (18.10.)

Jälleen Helin työpäiväaamu, ja vähiin käy ennen kuin loppuu. Siis työaamut, Malawiahan on vielä jäljellä yli 40 aamua. Syötiin kuuden jälkeen aamiaista. Kahvi oli kuumaa ja tunnelma oli arkinen, mutta mukava. Pojat ja Anna vielä torkkuivat, joten saatiin käydä Helin kanssa päivän askareita rauhassa läpi. Kaupassa ei olisi tarvetta käydä, mutta minulle jäisi kuitenkin pyykkääminen. Heli kaatoi viimeisen kulauksen kahvia sievään suuhunsa ja käveli keittiöön huuhtelemaan kuppiaan. Tadaa... hana vääntyi, mutta mitään muuta ei tapahtunut, vesi oli poikki. Ensimmäisenä mielessäni…

Continue Reading

63 Ihana valo (17.10.)

Kuudelta pirteästi ylös. Silmät aukesi itsestään juuri ennen kännykän herätyskelloa, kuten on tapahtunut jo useasti. Heli oli jo omissa toimissaan aika pitkällä ja saatoin ehkä herätä oven takaiseen mekasteluunkin, mutta sillä ei ole väliä. Pääasia, ettei ärsyttävä herätyskello minua herättänyt. On mahtava stressitön tunne avata silmät aamulla ilman, että mikään olisi niitä pakottanut avautumaan. Kyllä sitä kotikiireissä Suomessakin tapahtuu, mutta silloin kello on yleensä jo paljon ja melkein harmittavan paljon. Nyt se on kuusi, aurinko on juuri noussut, ilma tuoksuu…

Continue Reading
Close Menu