42 Kotimatkalla… (26.9.)

Huh huh. Yö oli kuumin koskaan. Vasta joskus neljän jälkeen alkoi viilenemään sen verran, että hiki alkoi jäämään kehon sisään. Ja sitten alkoikin aurinko nousemaan, joten yö oli unellisesti kehno. Noustiin toista kertaa peräkkäin koko porukka jo viiden jälkeen. Suihkuteltiin yön hiet pois ja istuskeltiin vielä viimeiset istumiset parvekkeella ja katseltiin upeaa auringonnousua upeassa maisemassa. Puitteet olivat tosiaan hienot mutta oli jo ikävä kanalaan ja omaan vessaan. Oli outoa, että kanala tuntui todella kodilta nyt. Oli mukava ajatella, että kohta…

Continue Reading

41 Safari Beach Lodge (25.9.)

Kun kirjoittaa päiväkirjaa jokaisesta päivästä ja aloittaa aina aamusta ja siitä, kuinka yö sujui, se alkaa ainakin kirjoittajasta tuntua ennen pitkää melko kaavamaiselta. Suomessa, jos kirjoittelisi kotioloista, se todella olisi kaavamaista ja kaurapuuroa ilman voisilmää. Afrikassa siihen onneksi liittyy aina jonkinlainen jännitysmomentti. Kuumuus, kylmyys, hikisyys, ötökät, ilmastoinnin tai tuulettimen toimivuus, ulkoiset äänet, pölyn kantautuminen hengitykseen, hiirien papanat, oksennukset, ripulit ja mitä näitä nyt on ollut. Mutta nyt yö sujui hyvin. Ilmastointi pelasi myöhään yöhön ja se kantoi aina aamuun asti.…

Continue Reading

40 Hämä hämä häkki (24.9.)

Ilmastointi ei pelannut koko yönä, joten yö meni kosteissa lakanoissa. Ensimmäinen ilmastoitu yö olikin liian hyvää ollakseen totta. Nyt palattiin takaisin Malawin hikisiin ja nihkeisiin öihin. Myös hyttysiä oli tänä yönä enemmän ja Noelilta löytyi useampi pistojälki. Tai ainakin luultiin niitä hyttysten aikaansaamiksi, mutta voihan ne olla luteitakin... Kääk, vaikea sanoa kumpi olisi parempi tai pahempi, mahdollinen malariahyttynen vai lutikka tai joku muu öttiäinen? Kaikesta huolimatta olimme nukkuneet kaikki vähintään kohtuullisesti. Kuumuus ja hikisyys oli meille jo tuttua. Kuukaudessa kerkiää…

Continue Reading

39 Paskareissun kolmas päivä (23.9.)

Avasin silmäni ja näin punaisen kajon pyrkivän sisään jokaikisestä raosta mitä ikkunaverhosta vain löytyi. Kello ei ollut lyönyt vielä kuutta ja kaikki muut nukkuivat. Kävelin raottamaan verhoa ja näin upean punaisen pallon nousevan aavan Malawijärven horisontista. Se oli kaunista mutta vain pienen hetken sillä aurinko nousee päiväntasaajalla todella nopeasti. Yö oli sujunut kohtuullisen hyvin, vain muutamalla vessakäynnillä ja vessapaperikin riitti hienosti vaikka sitä pitikin heti aamusta hakea lisää. Ilmastointi piti huoneen viileänä mikä tuntui taivaalliselta. Olin illalla yrittänyt katsoa, että…

Continue Reading

38 Paluu Malawijärvelle (22.9.)

Kaikki eilen koetut sisäiset itkut enteilivät kammottavaa yötä mutta nukuimme kaikki kohtuullisen hyvin. Minun tarvitsi käydä yöllä vessassa vain kerran ja Noelinkin vain muutaman kerran. Onneksi oli oma vessa, koska tuonne pusikkoon lähteminen fikkarin kanssa ei olisi tuntunut hauskalta vaikka siellä ei petoja olisikaan. Pimeässä pikku apinatkin vaikuttavat vähintään panttereilta. Aamuyöllä, joskus ennen auringonnousua, ulkoa alkoi kantautumaan outoa suihkinaa. Samalla herkkä nenäni havaitsi lievää pölyä ilmassa ihan niin paljon että tuntui hyvältä laittaa lakana kasvoille ja hengittää sen läpi. Ikkunathan…

Continue Reading

37 Paskareissun alku (21.9.)

Yö sujui aamuyöhön asti unessa. Mutta aamuyöllä joskus ennen auringonnousua Noel herätti meidät jälleen valittaen vatsaansa. Se ei kai niinkään ollut kipeä mutta hän halusi vessaan kuitenkin ja minä menin mukaan. Istuin siinä lattialla silmät ristissä ja Noel väänsi pöntöllä. Hirveästi ei tarvinnut vääntää sillä vääkylöistä ei ollut tietoakaan. Heli käyttää alavieskalaiseen tyyliin pökäleistä nimeä vääkylä ja minä olen sen jostain kummallisesta syystä ottanut myös omaan sanavarastooni. Vääkylöiden sijaan Noelin vatsa oli täysin löysällä, aivan vesiripulina. Ilmeisesti Alavieskassa vatsa ei…

Continue Reading

36 Lähtölaskentaa (20.9.)

Aamu sujui rutiininomaisesti. Suljin kännyn herätyskellon vaistomaisen nopeasti heti kuudelta kun se pärähti soimaan. Toivon ettei pojat herää siihen, jotta voidaan Helin kanssa juoda aamukahvit rauhassa. Se on hieno hetki. On hiljaista. Aurinko on jo alkanut lämmittämään mullan tuoksuista ilmaa, ja on vaikea sanoa onko lämmin vai viileä. Missään nimessä ei ole kylmä, voin ihan hyvin juoda kahvia kuistilla ihan vain kalsareillani. Mutta aurinko ei ole myöskään lämmittänyt vielä jokaista hiukkasta, joten ilma ei ole paahteinen kuten päivällä. Eli Malawissa…

Continue Reading

35 Tavallinen päivä (19.9.)

Kello kuus, päivä uus. Viikko oli puolessa välissä ja retkemme lähestyi uhkaavasti. Juteltiin Helin kanssa aamupalalla, että joku kulkupeli täytyy viimeistään huomenna päättää, koska kytkintä nostettaisiin perjantaiaamuna. Heli oli yllättävän rauhallinen tilanteessa, joka oli kaikkea muuta kuin hallinnassa kulkupelien osalta. Kaksi yötä lähtöön eikä minkäänlaista varmuutta millä mentäisiin. Jos menisimme Senga Bayhin suoraan, voisimme ottaa bussin. Mutta jäämme ensin yhdeksi yöksi parikymmentä kilometriä lähempänä sijaitsevaan Kuti Reserve -luonnonsuojelualueelle, joka kaiken lisäksi sijaitsee 8 kilometriä päätieltä metsän suuntaan. Sinne eivät bussit…

Continue Reading

34 Nyt kävi munkki (18.9.)

Pojat jäivät vielä nukkumaan tuulettimen huristessa, kun me nousimme Helin kanssa aamukahveille. Kahvi oli nyt kuumaa ja sämpylät paahtuneet uunissa sopivan rapeiksi. Toivottavasti eilinen sähkökatkos oli vain pisara meressä, koska sämpylät ovat uunipaahdettuina herkullisia. Erityisesti kun päälle laittaa rasvaista cheddaria ja paprikan siivuja. Ja vähän aromisuolaa, tottakai. Juusto ei ole muuten mitenkään itsestäänselvyys Malawin kaupoissa. Löytyy ainoastaan muutamia suletejuustotyylisiä ja kauan säilyviä aamupalajuustoja. Ne on tuotu Etelä-Afrikasta niin kuin moni muukin asia ja hinta on kohtuullisen korkea verrattuna muihin tuotteisiin.…

Continue Reading

33 Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi (17.9.)

Tänään oli vanhimman poikani Emilin syntymäpäivä. Olimme tehneet eilen 5 sekunnin onnitteluvideon pikkuveljien kanssa, ja tänään lähettäisimme sen. 5 sekuntia, jossa toivotetaan hyvää syntymäpäivää Emilille mutta sen tekemiseen meni ties kuinka kauan. Istuimme riippukeinussa ja yritimme sanoa onnittelua mutta aina joku alkoi nauramaan. Se oli pieni video mutta siihen nähtiin yllättävän paljon vaivaa. Sitten se meni perille muutamassa sekunnissa vaikka olemme linnuntietä 8000 kilometrin päässä. Aika uskomatonta loppujen lopuksi. Oli myös Helin ensimmäinen työpäivä muuton jälkeen. Ja arvatkaapa mitä... ei…

Continue Reading
Close Menu