101 Onko totuus tarua ihmeellisempää? (24.11.)

TJ 5. Minä nukuin pitkästä aikaa omalla tyylilläni eli kuin tukki. Ja sain nukkumisestani vielä kehujakin, joten päiväni alkoi oikein mukavasti. Heli sanoi, etten kuorsaa täällä Afrikassa lainkaan. Vaikka otinkin sen kehuna, minusta se oli hieman outo kommentti, koska mielestäni en kuorsaa muissakaan maanosissa. Helin nauru ilmaisi kuitenkin hyvin vakuuttavasti, että ilmeisesti minä jotain ääniä kotisuomessa sitten nukkuessani päästelen. Heli itse on Euroopan huonoin nukkuja ja sikeimmilläänkin herää pienimpäänkin rasahdukseen. Tänäkin yönä hän oli johonkin herännyt, mutta ei kuulemma ainakaan…

Continue Reading

100 Ukkosta ilmassa (23.11.)

Heräsimme kaikki aamuyöllä jotenkin oudosti. En tiedä paljon kello oli, mutta ulkona oli selvästi vielä pimeää. Jotakin oli pielessä, se oli selvää, mutta hetken piti miettiä mikä se oli. Nopeasti kuitenkin tajusin, ehkä johtuen kyvystäni tehdä Knikke Knatterttonille vertoja vetäviä johtopäätöksiä, että tuuletinhan ei toimi! Mitään ääntä ei kuulunut ja nukumme kaikki lätäkössä. Oli järkyttävän kuuma ja melkein jo luulin, että noitatohtori oli taikonut meidät ajassa takaisin Nkhata Bayn ahdistavan hikisiin öihin. Tuijotin tuuletinta silmät kurtussa ja aivan yhtäkkiä se…

Continue Reading

99 The Warm Heart of Africa (22.11.)

Yö oli hyvä tai vähintäänkin kohtuullinen. Muutama pikkuheräily ei haittaa, jos saa heti unen päästä kiinni uudestaan. Noel nousi auringon kanssa samaan aikaan, laittoi mitään sanomatta shortsit jalkaansa ja kipitti keittiöön. Kolina vain kuului, kun Noel avasi keittiön kalteriovessa riippuvan jykevän munalukon. Hänellä oli lupa avata lukko ja mennä pihalle heti herättyään, ja hän taisi kokea sellaisesta oikeudesta jonkinlaista ylpeyttä. Ja sinne hän sujahti aamun raikkauteen, mitä lie tekemään. Heli hävisi sängystä heti Noelin jälkeen keittelemään... olisi kiva sanoa kahvia,…

Continue Reading

98 Lapsellista valitusta (21.11.)

*** Vähän uutisia reaaliajasta matkapäiväkirjan ulkopuolelta: julkaisu myöhästyi / sen julkaisemisessa on ollut hieman haasteita, sillä kävimme synnyttämässä terhakan tyttövauvan Loppiaisena eli eilen. 3062 grammaa lisää veneentappia meidän perheeseen. Olemme jo kotona ja kaikki hyvin kaikilla. Uusia seikkailuja odotellessa... *** "Neilikka", pikkusisko. Kahdeksan aamua enää, se oli ensimmäinen ajatukseni aamulla. Toinen ajatukseni oli, että tunsin itseni oudon väsyneeksi. Olin kuitenkin nukkunut todella hyvin enkä muista, että olisin herännyt yöllä kertaakaan. Yli kahdeksan tuntia sikeää unta, mutta silti aamulla tuntui olo…

Continue Reading

97 Lastenkasvatusta (20.11.)

Mitä hittoa, Niila? Kello ei ole edes viittä vielä... ulkonakin on pilkkopimeää! Ei tähän aikaan mitään herätä! Mutta sillä ei ollut mitään merkitystä kolme- tai kohta neljävuotiaalle viikinginalulle. Niilalla oli nälkä ja hän halusi muroja, nyt! Minulla oli silmät niin ristissä, etten oikein tiennyt olinko edes hereillä vielä. En todellakaan lähde laittamaan mitään muroja tähän aikaan. Nyt Niila pää tyynyyn, minä uhosin, vaikka melkein tiesin, miten tässä tulee käymään. Tämänaamuinen herääminen oli erinomainen esimerkki kasvatustilanteesta, johon olisi kiva tietää oikea…

Continue Reading

96 TJ 10 (19.11.)

Ai että miten hyvältä tuntui nukkua, kun tuuletin piti ihon kuivana koko yön. Lilongwessakin oli toki kuuma, varmasti yli 20 astetta yölläkin, mutta tuulettimen kanssa se tuntui fantastiselta verrattuna Malawijärvelle, jossa oli päälle 30 koko ajan ja tuulettimista ei ollut tietoakaan. Tai kyllä Likomallakin oli tuuletin, mutta sähköä ei ollut yöllä. Ensimmäistä kertaa viikkoon tuntui siltä, että olin nukkunut koko yön. Niilakin nukkui loppuyön hyvin vaikka olikin aamulla vielä kipeän oloinen ja vähän kuumeinenkin. Leikit jatkuivat kuitenkin aamiaisen jälkeen ihan…

Continue Reading

95 Luulo ei ole tiedon väärti (18.11.)

Ei varmaan tarvitse kertoa miten yö sujui. Voi jumangekkuli nämä yöt ovat olleet synkkiä viime aikoina. Kuin olisi taas nukkunut suonsilmäkkeessä, joka on saunassa ylälauteilla. Ja tänä yönä oli vielä hyttysiä, torakoita, hämiksiä, ulkoa kuuluvaa älämölöä, sieraimiin tunkeutuvaa grillihajua kaupan päälle. Ja tietysti kaksi välissä nukkuvaa vinkuintiaania potkii välillä kylkeen tai nivusiin. Mutta onneksi he sentään nukkuivat. Sehän tästä olisi vielä puuttunut, että pojat olisivat olleet hereillä ja alkaneet valittamaan, ettei ole mitään tekemistä. Veljekset kuin ilvekset. Mutta vaikka yöt…

Continue Reading

94 Pako paratiisista (17.11.)

Liskojen yö. Sitä se oli vaikkei mistään ryyppyputkesta tai edes yksittäisestä humalasta ole tietoakaan koko Malawin matkan aikana. Yö oli kuuma kuin taivaan kellarissa. Kun illalla kaatui lakanoihin, meni kuusi minuuttia ja lakana oli makuukohdalta litimärkä. Tuulettimesta oli vain nimellinen ja pinnallinen hyöty, ja sekin vain sen ajan kun se toimi. Siinä sitten oli koko yö aikaa miettiä, että nukkuuko vesilätäkössä vai siirtyykö välillä kymmenen senttiä sivuun ja antaa märän kohdan vähän kuivua. Se oli kamalaa ja tuskaista aamun odotusta…

Continue Reading

93 Tylsyyden huippu (16.11.)

Kolmas yö oli koettu ja se meni hyvin. Se tietysti kuulostaa paremmalle kuin mitä se oikeasti tarkoittaa. Malawin matkailussa se tarkoittaa sitä, että ei ole tarvinnut montaa kertaa nousta hyttysverhojen alta eikä varsinkaan ole tarvinnut oksentaa, pahoinvointini oli poissa. Se ei tarkoita, että yö olisi ollut mitenkään miellyttävä. Lakanat olivat taas hiestä kosteat ja turvonneet silmät huusivat unta. Mutta vaikka se näin kirjoitettuna kuulostaa melkein kankkusaamulta, niin terassilta aukeavat näkymät haihduttavat ahdistuneisuuden pois ja suupielet kääntyvät hymyyn. Sininen taivas, kimalteleva…

Continue Reading

92 Joulua odotellessa… (15.11.)

Heräsin seitsemän aikaan huterassa olossa, mutta ei tuntunut kuumeiselta eikä oksettanut. Vatsa oli aivan löysällä ja pönttö värjäytyi yhtä oranssiksi kuin edellisessä taudissa, joka kesti kymmenen päivää. Se kauhistutti minua siinä määrin, että vaikka minun ei ole tarvinnut syödä yhtään antibioottikuuria yli 30 vuoteen, niin nyt aloitin tällä Malawin reissulla jo toisen. Siitä voi jokainen vetää omat johtopäätöksensä. Ja vaikka ei oksettanut, niin edes Fanta ei maistunut. Aamiaisella makasin mangopuun alla leveillä ja pehmeillä sohvakalusteilla ja pelkästä kahvintuoksusta alkoi vatsassa…

Continue Reading
Close Menu