Hyvä yö toistamiseen. Feng shui alkaa siis toimimaan, se vain vaati tuulettimen ohjaamaan energiavirrat oikeaan paikkaan. Vai oliko ne feng shuissa jotain muita virtoja, en muista. Minulle riittää, että olemme nukkuneet muutaman yön hyvin, koska se ensimmäisen yön kukkojen konsertti kyllä hieman säikäytti. Pystyn nukkumaan kovissa tasaisissa äänissä mutta kukot laulavat, tai oikeastaan kirkuvat korkealta ja kovaa, eikä mitenkään kauniisti ja kaiken lisäksi vielä hyvin epäsäännöllisesti. Ei mitään mahdollisuuksia saada unta sellaisessa mölyssä. Karmea kidutuskeino.
Nautittiin aamiaista kaikki yhes koos. Tai Anna nukkui mutta meidän poppoo söi saman pöydän ääressä, mikä on valitettavan harvinaista. Kotona Suomessa mennään aina melkein eri aikoihin töihin, joten yhteisiä kiireettömiä aamuja on harvoin. Kaksi vuorotyöläistä vanhempina, niin arkirutiinit ovat hieman erilaisia. Perinteisiä viikonloppujakaan ei oikeastaan meillä ole, aina jompikumpi töissä. Siihen on luonnollisesti tottunut, mutta täällä olemme palauttaneet mieleemme, että yhteiset ruokahetket ovat mukavia ja arvokkaita hetkiä.
Päivän suunnitelmaan kuului pistäytyminen Four Seasons:ssa. Olimme surffailleet netissä ja kuullut edellisiltä vaihto-oppilailta, että se olisi hieno paikka. Se sijaitsee melko kaukana kaupungin uudella puolella, jossa emme olleet vielä käyneet lainkaan, joten lähdimme uteliaina etsimään tuktukia. Oli sunnuntai ja siksi hieman hiljaisempi päivä mutta löysimme tuktukin helposti pienen kävelyn päätteeksi. Taivas oli sininen ja aurinko porotti kuumasti, joten oli virkistävää antaa tuulen huuhtoa kasvoja tuktukin kyydissä. Aina siihen asti kunnes pysähdyttiin jostain syystä, silloin naamaa pyyhki pakokaasu tai tien pientareelta leijaileva hiekkapöly.
Maisema uudella puolella oli kovin erilaista kuin vanhalla. Se oli huomattavasti siistimpää ja vauraamman näköistä. Liikenneympyröissä oli pensaskoristeita ja jopa suihkulähteitä. Muutenkin alue vaikutti vihreämmältä mutta en tiedä mistä se johtuu, koska eivät he millään voi kastella kaikkea kasvillisuutta, mikä oli näkyvillä. Ehkä se johtui joen läheisyydestä? Taloja oli selvästi harvemmassa mutta ne olivat korkeampia ja huolitellumpia. Ne olivat selvästi erilaisten yritysten ja pankkien konttoreita sekä suurlähetystöjä. Ajettiin parlamenttitalonkin ohi, joka on jonkinlainen nähtävyys Tripadvisorin mukaan. Se ei kuitenkaan poikennut eurooppalaisesta tavallisen hienosta rakennuksesta mitenkään, eikä säväyttänyt meitä millään lailla. Paikalliset ovat siitä varmasti ylpeitä, koska kontrasti tiili- ja savimörskiin on tietysti melkoinen. Jotenkin kaikki vaikutti silti keskeneräiseltä ja valheelliselta, epäaidolta. Aivan kuin tämä osa Lilongwea olisi kyhätty nopeasti jotain isoa maailman tilaisuutta varten, jotta voidaan näyttää, että Malawissakin osataan ja pärjätään. Jos käy vain tällä uudella puolella, niin vaikutelma Lilongwesta jää aivan erilaiseksi verrattuna ison luonnonpuiston takana kyyhöttävään isoon ja rumaan oikeaan kaupunkikuvatukseen, jossa ihmiset oikeasti viettävät aikaansa. Täällä uudella puolellahan ei juuri ihmisiä edes näy. Ties vaikka köyhät rääsypetterit ajettaisiin pois täältä!?
Tuktuk körötteli uuden puolen toiselle laidalle ja kääntyi viimein Four Seasonsin portista parkkipaikalle. Olimme jotenkin siinä käsityksessä, että se olisi jonkinlainen ostoskeskus. Minä puolestaan entuudestaan tiesin, että Four Seasons on tunnettu luxushotelliketju, joten oletin, että sieltä löytyy myös hotelli. Mutta olimme erehtyneet täysin, mitään kauppakeskusta tai hotellia ei ollut. En edelleenkään tiedä, oliko paikalla mitään tekemistä Four Seasons -ketjun kanssa vai oliko se vain nimi tälle paikalle. Veikkaan jälkimmäistä. Yhtä kaikki, paikka oli ensivaikutelmalta kaunis.
Se osoittautui isoksi puutarha-alueeksi, jossa oli muutamia matalia rakennuksia. Rakennuksissa oli muutamia ravintoloita ja kauppoja sekä iso puutarhamyymälä alueen ulkopuolella. Kaupat olivat malawilaiseen tasoon nähden hienostobutiikkeja, joissa myytiin koruja, vaatteita, afrikkalaista käsityötä ja huonekalujakin. Rakennuksien sisäpihalla oli ravintolan terassi ja kaunis suihkulähde tai vesiputousviritelmä, joka oli kuitenkin hyvin luonnonmukainen. Vihreä rehevä kasvillisuus ja erilaiset kukat koristivat paikkaa, ja sitä olisi voinut kuvailla luxuskeitaaksi autiomaan keskellä. Jos Stockmann ja Plantagen risteytettäisiin, siitä tulisi varmaan tällainen paikka.
Joimme siellä kahvit ja limut, käytiin vähän kävelemässä puutarhassa ja leikkimässä sinne rakennetussa lasten leikkipaikassakin. Kaikesta paikan kauneudesta huolimatta jäimme hyvin ristiriitaisiin tunnelmiin Helin kanssa. Meillä ei ollut tarvetta asua savimajassa ja maksimoida kurjuutta ehdoin tahdoin, mutta olimme jo nähneet niin paljon köyhyyttä ja surkeutta, että tuntui todella väärältä nauttia olosta tuollaisessa paikassa. Ja vaikka se ei ollut suomalaiselle oikeastaan mitenkään edes ihmeellinen paikka, se oli paikka, johon paikallisella ei ollut mitään asiaa. Se oli rikkaille valkoihoisille, jotka pääsevät sinne portin ulkopuolella vallitsevaa totuutta pakoon.
Juotuamme hienoista porsliinikupeista espressot ja limut, otin repun selkään ja Niilan olkapäille. Päätimme kävellä Four Seasonsista kotia kohti ja käydä matkan varrella läheisellä oikealla ostarilla, jonka löysimme Google Mapsista. Se oli iso vaaleanpunainen uun muotoinen kompleksi, jossa näytti olevan iso huonekalukauppa, jonkinlainen supermarketti ja joitain pieniä liikkeitä. Pienet liikkeet olivat kiinni koska oli sunnuntai, mutta supermarketti oli auki. Koko kompleksi taisi olla kiinalaisten valtakuntaa, koska kiinankielistä tekstiä oli joka paikassa ja kassoja valvovat esimiehet näyttivät kiinalaisilta. Sama meininki näköjään kuin arabikaupoissa eli paikalliset ovat kassaneiteinä, mutta omistajat vahtivat silmä kovana takana, että virheitä ei tapahdu. Se oli jotenkin ahdistavaa, oli sitten kyse kiinalaisista tai arabeista.
Marketti oli isoin mitä olimme nähneet. Valtava halli missä hyllyt olivat kuitenkin 160 senttisiä, joten mistä vain pystyi näkemään kaikki neljä seinää. Tai minä pystyin, malawilaisista ja kiinalaisista näkyi hyllyjen välistä vain musta päälaki. Hyllyjä oli kymmeniä. Meillä oli vielä muutamia puutteita taloon ostamatta, kuten suihkuverho, kärpäslätkiä ja jotain muutakin, ja tämä vaikutti heti paikalta, josta ne löytyisivät. Ja olimme oikeassa, mutta helposti se ei tapahtunut. Mitään opasteita ei ollut missään ja tavaroiden looginen järjestys tuntui kovin kiinalaiselta. Asiaa ei helpottanut eräs asia, joka on hiljalleen alkanut ärsyttämään Malawissa.
Kaupoissa, ravintoloissa ja oikeastaan kaikissa palvelupisteissä on lattianpesijöitä. Heidän haalareissansa lukee ”community specialist” ihan kuin se tekisi asiasta jotenkin arvokkaamman. Olen nähnyt myös ”table area cleaner” tekstin yhden ravintolan siivoojalla. Kävi totta puhuen sääliksi kaveria. Vähän paikan koosta riippuen heitä on muutamasta aina jopa miltei kymmeneen kuten nyt. Pari ryhmää lattianpesijöitä oli valloittanut muutaman käytävän eikä niille ollut nyt asiaa. Joko siellä oli liikaa vettä lattialla tai sitten ei vain kehdannut kävellä likaisilla sandaaleilla vasta pestylle lattialle. Hiekkaisesta ympäristöstä pöllyää tietysti hienoa tomua runsaasti, ja sitä kantautuu sisällekin mutta kyllä hieman liioittelulta tämä hinkkaaminen välillä tuntuu. Sehän estää ostamisenkin, saakeli. Jälleen vain yksi tapa työllistää ihmisiä. Tuntuu niin turhalta, mutta toivon, että siitä on jotain hyötyä.
Saatiin ostokset tehtyä, vaikka lattianpesijäspesialistit yrittivät meidän touhuja vaikeuttaa. Sen verran se otti kuitenkin voimille, että pysähdyttiin marketin ulkopuolella olevalle pienelle terassille. Oli selvästi ”beer o´clock” jo. Juotiin oluset ja limuset ja kysyttiin tarjoilijapojalta mistä voisimme löytää tuktukin. Niitä ei näkynyt liikenteessä mutta varmasti niillä jonkinlainen asema oli täälläkin. Poikahan innostu ja lähti tielle päin juoksemaan. Ihmettelin, että mikäs sille tuli mutta ajattelin, että kai se lähti hakemaan sitä tuktukia jostain. Hetken päästä kaveri juoksi takaisin ja hengästyneenä sai sanotuksi, ettei löytänyt yhtään. En oikeastaan ihmetellyt sitä, koska juuri sen takia kysyin missä niitä voisi olla!
Ilmeisesti paikan omistajarouva, kiinalainen sellainen, ilmestyi jostain ja nuhteli malawilaisen baaripojan siihen paikkaan. Baaripoika ei kuulemma tiennyt mistään mitään eikä poika väittänyt lainkaan vastaan. Poika otti nöyränä kaiken vastaan, ja hetken näytti siltä, että pojalla olisi ollut kahleet käsissä ja jaloissa. Ravistin päätäni ja kahleet olivat kadonneet. Se oli aika koomista teatteria mutta vähän kävi poikaa sääliksi, hyväähän hän vain yritti. Kiinalaisrouva soitti jonnekin, ja puhui puhelimeenkin äkäisesti ”where are you? customer needs a taxi!” Sulki puhelimen kuuntelematta vastausta ja painui meitä mitenkään huomioimatta takaisin sisälle. Arvasin, että nyt tulee sitten auto, vaikka me olisimme halunneet nimenomaan tuktukin eli itseasiassa rouva kiinalainen ei tiennyt mistään mitään, ja teki mieli sanoa se hänelle mutta en kerinnyt. Hymyilytti koko show, Prisman kauppareissut ovat paljon tylsempiä.
Taksimatka sujui ihan hyvin ja pian olimmekin jo pihalla ottamassa aurinkoa ja keinumassa riippukeinussa. Oleskelu oli rentoa. Olin jo muutaman päivän aikana varmistunut, että muutto tänne uuteen taloon eli Kanalaan (poikien ristimä nimi) oli ehdottoman hyvä ratkaisu. Oma piha, oma rauha, se tuntui pelkästään hyvältä jo nyt.
Anna oli tietysti jo heräillyt ja oli oikeastaan ensimmäinen hetki jutella Tysonista. Anna tunnusti olevansa aidosti ihastunut, mikä samalla tuntui hänestä täysin uskomattomalta. Hän ei millään uskonut, että kliseiden klisee olisi ollut mahdollista hänen kohdallaan eli valkoisen sinkkunaisen lomaromanssi mustaihoisen afrikkalaisen miehen kanssa. Mutta se oli ja siinä tuntui olevan muutakin kuin lomaromanssia. He olivat tavanneet synnytyssalissa, jossa Tyson suoritti lääkärinä jotain toimenpidettä ja Anna toimi kätilönä. Heidän yhteistyönsä sujui niin hyvin, että päätyivät sitten treffeille.
Tyson oli tansanialainen mutta osittain perheensä hylkäämä ja asustellut yksin Malawissa jo pidempään. Hänellä oli asiat kuitenkin hyvin ja oli nyt opiskelemassa lääkäriksi. Lääkäri on arvostettu ammatti Malawissa ja täällä saa ensiarvoisen hyvää käytännön kokemusta, mutta koulutus ei luonnollisesti ole länsimaisella tasolla, joten kunnianhimoisena ihmisenä Tysonilla on suunnitelmat jatkaa opintoja esimerkiksi Britanniassa. Anna sanoi, että Tyson on erilainen kuin muut, mutta niinhän kaikki ihastuneet sanovat. Anna oli hyvin vaikuttunut ja yllättynyt Tysonin kunnianhimosta ja tavasta ajatella, joka oli hyvin lähellä hänen omaa tyyliään. Ja varmasti Tysonin hauiksillakin oli joku osuus asiassa, mutta heillä oli joka tapauksessa vakavan oloinen romanssi meneillään.
Me jäimme viettämään iltaa perheen kesken. Pisut, pesut ja iltasadut. Sängyt oli muokattu makuuhuoneessa uuteen järjestykseen. Ne olivat nyt vierekkäin, ja hyttysverhot oli viritetty siten, että ne kattoivat koko kolme metriä leveän sänkysysteemin osittain jopa tuplana. Hyttyset pysyisivät varmasti poissa ja me nukkuisimme siskonpetissä kaikki neljä. Niin oli helpompaa, koska pojilla oli yöllä janoa ja mitä milloinkin. Oli helpompaa, kun ei tarvinnut repiä hyttysverhoja edestakaisin. Voin kertoa, että hyttysverhoja ei jää ikävä.
Huomenna olisi taas Helin työpäivä. Ensimmäisen kerran hän ja Anna menisivät täältä Bwailaan. Se kävisi helposti, koska koulun campukselta lähtee Bwailaan muitakin opiskeljoita, joten kyyti oli järjestetty koulun puolesta. Me puolestaan jäisimme poikien kanssa ensi kertaa keskenämme tänne uudelle talolle, Kanalaan. Laitoin silmäni kiinni ja näin itseni riippukeinussa. Se keinui niin unettavasti, että laitoin silmäni kiinni myös riippukeinussa, ja nukahdin.
