En muista yöstä mitään, joten se lienee sujunut hyvin. Ei ainakaan tarvinnut käydä vessassa kuin vasta aamulla. Reissut ovat mukavia ja vaihtelu virkistää, mutta ”kotona” herääminen on parasta. Ei ole kiirettä eikä painetta mihinkään. Tavarat ovat tuttuja, vessat ovat tuttuja, piha on tuttu. Ja kanala on nyt meidän kotimme, vaikka olemme asuneet siinä vasta kaksi viikkoa. Se varmistui tänä aamuna, kun pojat sujahtivat tottuneesti pihalle heti herättyään ja minä menin keittelemään vettä ja lämmittelemään sämpylöitä uunissa. Katselin ikkunasta, kun pojat juoksivat peräkkäin, yrittivät varmaan ottaa jotain rosvoa kiinni. Olimme tosiaan kotona. Tähän tilanteeseen sopi hienosti äitini sammakko, ”home spice home”! Mamman englanti ei ole koskaan ollut kovin vahva.
Söimme aamupalaa heti kun Helikin jaksoi herätä. He olivat istuneet Annan kanssa hieman myöhempään kuistilla eilen. Juteltavaa oli tietysti paljon varsinkin, kun Annan orastava romanssi haki vielä uomiaan. Oliko se vain ”lomaromanssia” vai oliko siinä jotain muutakin? Miten Annan lähipiiri suhtautuu, jos siinä olikin jotain muuta ja hän veisi Tysonin mennessään? Vai veisikö Tyson Annan mennessään? Miten Tysonin koulu Malawissa? Miten Tysonin jatko-opiskelut ja työpaikka Euroopan puolella? Pitäisikö Annan jäädä Malawiin? Huh huh, metsästäjän pää on aivan pyörällä kaikkien näiden kysymysten äärellä mutta ilmeisesti keräilijät olivat ratkoneet ne kaikki eilen illalla.
Meillä oli vapaapäivä edessä, ja varsinaista ohjelmaa ei ollut, oikeastaan vaan odoteltiin kakan kiinteytymistä eli vääkylöitymistä. Minä jatkoin vessassa käyntiä aivan yhtä tiheästi kuin tähänkin asti mutta ihan kun pojilla olisi käyntien väli lyhentynyt. Vääkylöistä ei ollut vielä tietoakaan mutta poikien ei tarvinnut käydä niin usein vessassa ja vauhtia riitti pihamaalla, joten ehkä lääke teki tehtäväänsä. Antibioottikuuri oli kolmen päivän mittainen ja nyt siis toinen päivä menossa, joten hiljalleen pitäisi tulla tuloksiakin, eli vääkylöitä. Itse ajattelin odotella, ja käydä vessassa, vielä huomiseen asti mutta jos pojilla ripuli loppuu, niin minäkin aloitan kuurin heti.
Vauhtia pojilla tosiaan riitti. Liikaakin, ja jouduttiin Helin kanssa vähän väliä puuttumaan heidän kinasteluihinsa. Heistä on varmasti mukava olla taas tutussa ympäristössä ja tautikin alkaa helpottamaan, joten akut alkavat olla täysin latautuneita. Ja kun virtaa riittää, niin vauhti kasvaa. Ja kun vauhti kasvaa, niin harkitsevuus heikkenee ja kinastelut ja kommellukset lisääntyvät. Varsinkin Noel on ollut todella haastava, ja nyt tuntuu, että pahenee vain. Kitisee jokaisesta asiasta, mikään ei ole hyvin, ei tottele ja saattaa yhtäkkiä varoittamatta vain lyödä Niilaa. Niila lyö takaisin tai alkaa huutamaan ja helvetti on suoraan sanottuna irti. Se ei ole lainkaan kiltin ja normaalisti asiallisesti käyttäytyvän Noelin tapaista, ja ehkä jopa hämmästyttää meikäläistä. Ollaan tietysti kaukana kotoa täysin uusissa ympyröissä ja tautikin varmasti vaikuttaa jotenkin, joten varmasti Noel on hieman sekavissa tunnelmissa, monenkin asian suhteen. Niila sen sijaan käyttäytyy normaalisti, mutta hän onkin kolmevuotiaana 2 vuotta nuorempi, hän ei ajattele asioita vielä kovinkaan monimutkaisesti. Niila menee virran mukana. Noel sen sijaan yrittää jo itse uida jonnekin. Joka tapauksessa, kestämätön tilanne kun pitää yrittää hillitä itseään jok’ikisessa kinastelussa, päivästä toiseen, tunnista toiseen ja melkein tuntuu, että minuutista toiseen. Miksei ne hemmetti vieköön leiki sovinnossa rauhallisia leikkejä, ja anna minun makoilla riippukeinussa tehden ristisanatehtäviä? Varmaan siksi, että he ovat poikia, metsästäjän alkuja. Ja vierivä kivi ei sammaloidu! Pyyhkäisin sammaleet olkapäältäni ja annoin heidän hoitaa seuraavan riitansa ihan itse. Aloin odottamaan Noelin rippileiriä, että saisin viikon hengähtää.
Täytyy tähän väliin ottaa kantaa yhteen edellä painottuvaan ja varmasti usein toistuvaan asiaan. Puhun pojista, viikingeistä ja metsästäjistä. Puhun myös keräilijöistä ja heidän ominaisuuksistaan. Sukupuolineutraaliutta tai täydellistä sukupuolien tasa-arvoisuutta kannattavien korvaan se voi kuulostaa pahalta, mutta Noel ja Niila ovat poikia, kuten minäkin. Meillä oli aikamme alussa X-kromosomin lisäksi myös Y-kromosomi, ja sitten vähän myöhemmin meille kasvoi pippeli ja nyt ollaan tässä tilanteessa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Saatan usein korostaa miehisiä asioita mutta se ei vähennä arvostustani naisia ja tasa-arvoa kohtaan. Jos poikani haluaisivat pukeutua hameisiin tai jos he olisivat tyttöjä, korostaisin varmasti heidän ominaisuuksiaan. Ominaisuudet tekevät meistä sen keitä me olemme, niitä pitää arvostaa, tukea ja vaaliakin, riippumatta siitä mitä ne ominaisuudet ovat. Mutta ominaisuuksia ei saa tuputtaa toisille, kuten on niin muotia nykymediassa kaiken maailman ismien parissa. Annetaan kaikkien olla sellaisia kuin he luonnollisesti ovat, ilman minkään ismin vaikutusta. Lehtien ja nettien palstoilla alkaa joskus tuntumaan, että ne, jotka painottavat omia ismejään ja myyvät niitä suvaitsevaisuuden ja sopeutuvaisuuden hinnalla, ovat itse kaikista suvaitsemattomampia.
Kävimme osittain aikamme kuluksi kaupassa mutta myös ihan syystäkin, koska tarvitsimme internet-bundleja. Bundlet ovat siis pieniä lappuja, joissa raaputuspinnan alta löytyy pitkä numerokoodi. Kun sen koodin lähettää tekstiviestillä tiettyyn numeroon, saa lisää internetaikaa, tai dataa tai miksi niitä bittejä nyt kutsutaan. Todella alkeellisen tuntuinen systeemi, mutta toimii. Tai ei aina, joskus koodi ei toimi vaan tulee ilmoitus, että koodi on jo käytetty! Eli ihan aukoton tämä systeemi ei ole. Silloin se lappu on mennyt hukkaan ja turha lähteä kyselemään kaupasta uutta lappua. Onneksi ne ei maksa kuin euron kappaleelta, ja yhdellä lapulla meikäläinen surffailee pari päivää tai enemmänkin. Heli tarvitsee niitä tosin instan ja spotifyn vuoksi enemmän.
Siinäpä tämä päivä oikeastaan oli. Poikien kiukuttelujen selvittelyjä ja kaupassa käyntiä. Välillä pelattiin vähän Afrikan tähteä, jotka olivat oikeastaan ainoita rauhallisia hetkiä. Päivä kuitenkin kului ihan siinä missä muutkin päivät ja pian oli hämärää. Iltapalojen ja pesujen jälkeen pojat nukahtivat nopeasti Miinan ja Manun siivittämänä. Päivä oli siis ollut heillekin pitkä, vaikka ei oikeastaan mitään tehtykään. Välillä tekee hyvää pitää täysin vapaita päiviä ilman mitään suunnitelmia. Se saa mielen rennoksi. Tämä päivä ei ollut ehkä kaikista rennoin poikien kiukuttelujen vuoksi, mutta se oli kuitenkin nyt takanapäin ja kokka oli jo käännetty huomiseen. Huomiselta toivotaan aurinkoa, kiukuttomuutta ja paljon vääkylöitä. Olen varma, että ainakin yksi niistä toteutuu. Se riittää minulle. Olin pistämässä päätä tyynyyn, kun tunsin tarvetta mennä taas vessaan. Siellä istuessani ruksasin viimeisen äskeisistä toiveistani pois. Enkä oikein uskonut siihen kiukuttomuuteenkaan… Noh, kunhan edes aurinko nyt paistaisi!
