1 Prologi


“Matka Malawin ympäri 102 päivässä” ei ole matkaopas Malawiin. Sieltä löytyy varmasti vinkkejä matkailuun Afrikassa ja Malawissa erityisesti perheille, ja muutama hyvä kohdekuvauskin, mutta enemmän se kertoo meidän perheen seikkailusta karussa ja kotioloista hurjasti poikkeavassa ympäristössä, Malawissa.

Tavallinen näky Malawissa: pyörän tarakalla isoja taakkoja.

Käsittämätön köyhyys kirvoitti matkan aikana ajattelemaan ja ottamaan kantaa moniin erilaisiin päivänpolttaviin aiheisiin kuten eriarvoisuuteen ja onnellisuuteen. Oli aikaa myös miettiä lastenhoidollisia asioita, parisuhdetta ja kaikkea mitä metsästäjät eivät yleensä mieti. Metsästäjänähän minä sinne lähdin mutta keräilijänä palasin. Rivien välistä voi löytää myös mustaa huumoria… Se kuulosti hieman ironiselta lauseelta, mutta totta se on, enkä tarkoita kuvia!

Alun perin päätin kirjoittaa päiväkirjaa ihan vain huvin vuoksi ja muistoksi, mutta matkan aikana heräsi ajatus, että voisin jakaa kokemuksiamme ja niihin liittyviä ajatuksia blogin muodossa myös muille kiinnostuneille. Päiväkirjaan kertyi tekstiä jokaisen 102 päivän kohdalle jotain, ja yhteensä monta sataa sivua. Isoja harakanvarpaita tosin, mutta saan niistä nyt matkan jälkeen sen verran selvää, että julkaisen viikoittain muutamia päiviä kerrallaan. Alkuun tulee vähän tahmeampaa ja tylsempää yleistietoa tai -kuvausta, mutta juoni muuttuu kyllä notkeaksi ja pistäväksi matkan aikana. Toivon, että onnistun ärsyttämään ja ilahduttamaan kaikkia tasapuolisesti.


Niin, keitäs meitä sitten oli? No, isoimpana ja vahvimpana tietysti minä, Miko. Joskus olisin ollut komeinkin mutta karkaavat ohimot ovat päättäneet asian olevan toisin. Ikääkin on 42 vuotta, joten pinnallisuuskin on jo alkanut varisemaan. Ammatti on nyt palomies-ensihoitaja ja tulevaisuudessa sitten bloggaaja, bloggari vai mikä se nyt oli… 😲. Minä lähdin siis Malawiin koti-isäksi.

Isoin ja viisain… Miko.


Toiseksi isoimpana, ja ehdottomasti kauneimpana on vaimoni Heli, koko matkan aiheuttaja. Heli on pitkän linjan päivystystyöntekijä, terveydenhoitaja, joka lopulta halusi opiskella vielä kätilöksi. Se onnistui aikuisopiskelijana, kuten myös Malawissa tehdyt työharjoittelut, jonka vuoksi sinne perheenä sitten lähdimme.

Toiseksi isoin, ja ehdottomasti kaunein… Heli.


Kolmantena jäsenenä on Noel, viisivuotias pikku-Miko. Noel on varustettu pohjattomalla uteliaisuudella ja kysymysten määrällä, ja omaa ainakin jonkinlaisen tavan ajatella asioita, usein yllättävänkin järkevästi. Ahkera apulainen myös, erityisesti tavaroiden järjestelyssä, ehkä pedanttinenkin joskus. Noel kiukuttelee harvemmin, mutta osaa tehdä sen todella ärsyttävästi, esimerkiksi vaatteiden värin suhteen. Noel on myös reipas liikkumaan eikä pitkätkään kävely- tai pyörämatkat tuota ongelmia.

Kolmas jäsen… Noel.


Viimeisimpänä, ja vähäisimpänä, Niila kolme vee. Täysin eri maata kuin veljensä, tullut kai äitiinsä. Niila on villi ja vapaa, varmaan jotain kuopussyndroomaa koska sana ei meinaa mennä tälle kaverille aina perille asti, mutta toisaalta osaa olla niin herttainen, että hellan lettas! Niila on myös supersankari, jediritari, black panther ja mitä niitä nyt on. Niila pystyy myös kävelemään pitkiä matkoja, mutta on ovelampi ja yleensä selviää kävelemättä.

Viimeisin, ja vähäisin… Niila.

En osaa oikein määritellä, minkälainen blogi tässä nyt on kyseessä, sen saat selvittää itse. Kerro sitten minullekin! Mutta jotain perheblogin ja matkustelublogin välimaastoa on tarjolla, vaikka välillä eksytään ties minne. Näkökulma on kuitenkin minun. Joten siitä sitten vaan
eteenpäin…

Vastaa

Close Menu